Avataanko ovi?

 Sanomalehti Helsingin Sanomat nimeltään, ottaa kantaa suomalaisten käyttäytymistapoihin, etenkin miesten. Ollaanko kohteliaita ja avataan ovi? Autetaanko takki päälle, vai eikö auteta? Kuka maksaa ensimmäisillä treffeillä esimerkiksi ravintolassa. No, jotkut suomalaismiehet ovat kohteliaita, jotkut eivät. Kun mies sanoo tuntemattomalle vastaantulijalle päivää, saa hän yleensä vastaansa hämmästyneen ilmeen ja ehkä silmien pyörittelyn. Lieneekö ihan kylähullu, kun tervehtii, vaikka ei tunneta?

No, entäs naiset? Miten me otamme vastaan kohteliaisuuden osoituksen? Joskus olen seurannut naisen käyttäytymistä miehen avatessa oven. Eipä kiitetä, saati katsota avaajaa silmiin. Marssimme vain syvän hiljaisuuden vallitessa. Olisinhan itsekin saanut oven auki. Olemmeko ihan juntteja? Olemme ja emme ole. Suomalaiseen kulttuuriin ei päde samat säännöt kuin esimerkiksi eteläeurooppalaiseen. Onneksi jo matkailemme oman maamme ulkopuolella ja jotkut meistä ovat nähneet ja ehkä omaksuneetkiin kohteliaimmat tavat. Kiitetään ja katsotaan silmiin, tervehditään ja katsotaan silmiin. Tunnetaan tai ei. Tasa-arvoa ei pidä tunkea joka paikkaaan, eikä tasa-arvo poista hyviä käyttäytymistapoja. Sitä paitsi nainen voi aivan hyvin avata oven toiselle naiselle tilanteen niin vaatiessa. Voi antaa paikkansa yleisessä kulkuneuvossa paikkaa kipeämmin tarvitsevalle. Ja näistä pienistä kauniista tavoista voi ystävällisesti kiittää. Ja pitääkin. Joku mies on joskus minulle sanonut, että oven avaaminen ei tunnu mukavalta, kun siitä ei kiitetä. Uskon sen.

Myös anteeksi pyytäminen tuntuu meistä vaikealta. Kun tönäistään vahingossa, pyydämmekö anteeksi? Harvoin jos koskaan. Nykyisin varsinkin nuoret käyttävät sanaa "sorry" ja sekin on parempi kuin ei mitään. Itse en kannata tätä englannin tuputtamista suomalaiseen puhetapaan, mutta olkoon. En tuomitse. Kieli muuttuu ja on aina muuttunut ja tulee sen myös aina tekemään. Hyvien tapojen ei pitäisi muuttua. Eivätkä ne edes maksa mitään. Tänään olessani taas ihmisten ilmoilla liikenteessä, taatusti kiitän, jos minulle ovi avataan. Teen sen aina katsekontaktin kanssa. Yleensä saan takaisin valloittavan hymyn.