Maanantaina elokuussa

 Elämä normalisoitunut kaiken urheilun katselemisen jälkeen. Piti asiat järjestää Birminghamin lukujärjestyksen mukaan. Kansa odotti uutta maailmanennätystä Ruotsia edustavalta Duplantisilta, mutta mies ravisti päätään asialle ja voitti muuten vaan seiväskisan.

Onkohan palelemiseni ihan tavallista ? Kaivoin tänään paksumman peiton vuoteeseen, kun viime yönäkin tuli vilu. Kyllä se niin syksyltä jo tänään tuntuu. Keltaisia lehtiä lentelee puista ilmassa ja minulta otti ja kuoli molemmat parvekekukat, begonia ja toinen, jonka nimeä en tiedä. Ruukussa monta lajia, eikä yksikään tuttu. Pitänee leikata pienempiin osiin ja viedä biojätteeseen. Kunhan viitsin. Mansikkarouva pitää torikojua vielä syyskuun ajan. Tulee omenia ja minä haluan sekä puna- että keltakaneliomppuja. Oli meillä kerran omalla pihalla Antonovka ja sen omenat ovat maailman parhaita soseeksi. Ja tulihan tehtyä. Se oli niitä aikoja. Nykyisin teen omenista korkeintaan tortun, muuten säilön suoraan maaruun. Eikä se torttukaan ole yhtään tarpeellinen. Pitäisi poistaa kropasta kolme kiloa siihen mennessä, kun menen lääkärini vastaanotolle. Kysyi jo tässä kerran huolestuneella äänellä "onko paino pysynyt samassa?" Ei ollut. Ei pitäisi niin paljon syödä mansikoita. Niissäkin on sokeria ja minä pistelen pari litraa helposti yhdellä istumalla.

Huomenna taas ihmisten ilmoille. On asioita. Niitä aina ilmaantuu. Hyvä niin. Jos ei ilmaantuisi, olisi elämän laatu aika pliisua. Kahvikapseleitakin tarvitsen ja niitä saa Nespressosta Stockmannilla. En varmaankaan osaisi enää käyttää vanhaa kahvinkeitintäni, mihin pannaan pussi ja suodatinkahvia. On se tallella, mutta kiipeämisen päässä. Ostin kerran jopa pikakahviakin, jos kapselikone menee ykskaks rikki. En saa aamuisin itseäni liikkeelle, jos en juo kahvia. Joskus sen laitan jo aamuyöllä ja joskus aamupäivällä. Riippuu olemattomista yöunistani. Tv:stä tulee kyllä ohjelmaa läpi vuorokauden ja voi tällä läppärilläkin leikkiä, jos on uneton yö. Ja niitä on. Tosin luen myös kun en nuku. Keskeneräisiä kirjoja pino yöpöydällä. Ja kirjakauppaan menoa haikailen taas. Onneksi kirjan ostoa varten ei tarvitse lähteä täältä periferiasta minnekään. Aikaisemmin oli hyvä antikvariaattikin, mutta se lopetti toimintansa.

Tämä oli nyt taas tässä. Ottakaa tai jättäkää.