Palanen historiaa

 Ystäväni ihmetteli, kun ostin jälleen kirjan Helsingin historiasta. "Mitä uutta siitä voi kertoa", kysyi.  No, kyllä uuttakin, mutta ennen kaikkea kirjailijalla on uudenlainen näkemys kaupungin historiasta ja on löytänyt uutta tietoa tutkimuksiinsa arkistoista. Olen perinyt geeneissä isältäni kiinnostuksen meidän kummankin syntymäkaupunkiin, sen alkuun, kehitykseen ja 476-vuotiseen historiaan. Uusimman hankintani on kirjoittanut Henrik Meinander. Joku ihminen ei välitä historiasta, ei tunne omaa kaupunkiaan, ei tiedä siitä juuri mitään. Se on jokaisen oma asia. Hiukan hämmästyin kävellessäni kerran erään toisen ystäväni kanssa Espan puistossa, hän ei tiennyt ohittamamme patsaan esittävän Eino Leinoa. No, sekin on hänen oma asiansa. Mutta vanhana helsinkiläisenä luulisi hänen joskus pysähtyneen pystin eteen sitä lähemmin tarkastelemaan. En uskaltanut puhua Runebergista mitään sitä ohittaessamme, koska pelkäsin, että patsaana esittäytyvä kansallisrunoilijamme olisi hänelle myös tuntematon.

Kotonani on pari kappaletta Kämpin historiaa. Kun vanhaa Kämpiä uudistettiin joskus 1960-luvulla, hotellihuoneiden kalusto myytiin huutokaupalla. Isäni huusi sieltä kaksi yöpöytää, jotka ovat olleet kodeissani vuoteen kummallakin puolella. Pöydät ovat visakoivua ja niillä olisi paljon kerrottavaa, jos osaisivat puhua. Sittemmin Kämp koki muitakin uudistumisia ollen nyt  vuonna 2026  valmiina vastaan ottamaan vieraitaan. 

Hotelli valmistui vuonna 1887. Se oli aikanaan loistelias ja hienostunut, jota ei tarvinnut hävetä. Hotellin perusti Carl Kämp, joka syntyi 1848 Helsingin pitäjän Tuomarinkylässä. Carl Kämp oli aina haaveillut hotellista ja ravintolasta, joka täyttäisi mannermaisen tyylin mitat, josta tulisi suosittu ja kuuluisa. Hän toteutti unelmansa, kuten voimme tänä päivänä nähdä.  Vieläkin käydessäni lounaalla Kämpissä, tunnen sen vanhan ilmapiirin ja näen mielessäni Eino Leinon kävelevän ystäviensä kanssa sinne syömään. Leinoa ei näy, näkyy ihmisiä, jotka tuskin tietävät Kämpin alusta mitään. Hotelli kuin hotelli, ravintola kuin ravintola. Virkapukuinen ovimies ottaa vieraan vastaan, matkatavarat kannetaan sisälle ja ehkä juuri hän on varannut hotellin kalleimman huoneen Mannerheim-sviitin itselleen.

Äskettäin olin Kämpissä kahvilla ja jäätelöllä. Istuin ystäväni kanssa terassilla. Katselimme Esplanadin kesää ja nautimme auringon lämmöstä. Eino Leinoa ystävineen ei näkynyt, mutta muutama  muu tämän ajan julkisuuden henkilö oli terassilla. Minulle tuli haikea olo. Kesä päättyy pian, terassi sulkeutuu, mutta Kämpissä on sisätiloja, joissa voi ehkä tuntea himpun verran historian havinaa, jos on oikein tarkkana.