Tuli se, kesä

 Pääskysestä ei päivääkään! Suvikuu! Kesä! Sininen taivas ja aurinko. Hyvä on ihmisen olla. Helluntaikin meni yhden päivän vietolla. Ei heilaa. Mistä niitä nyt siihen hätään. Oikeastaan tänään olisi aika hieno lierihattuilma, mutta minä olen kotona. Huomenna liikkeelle. Mansikat loppuivat, pitää saada uusia. Jo on kotimaisiakin, vaan ei sentään avomaalta vielä. Oli niissä heti kuitenkin eri maku kuin Espanjan maan mansikoissa.

Parvekekukat kukoistavt ja yksi tuli lisää. Kestitsin vierasta ja hän toi. Istuksin siellä partsihattu päässä ja luen kirjaa, joka kertoo kirjailijoiden Helsingistä. Heitä on täällä asunut, elänyt ja kuollutkin. On ollut salarakkaita, suuria draamoja ja ahkeraa luomista. Joku sortunut  syvään murheeseen kritiikistä, siitä pahasta kritiikistä, miettinyt: kannattaako helmiä sioille? Toinen päässyt maineen kukkuloille, takonut kiitosta ja ylistystä. Taisi olla Oscar Wilde, joka sanoi, ettei moraalisia ja moraalittomia kirjoja olekaan, on vain hyvin tai huonosti kirjoitettuja.

Tänään lounaaksi tekemääni parsakeittoa. On kasvispäivä. Tykkään keitoista. Kesälläkin. Oikein helteellä kylmiä keittoja. Gazpachoa esimerkiksi. Ei olla oikein totuttu. Kannattaa tutustua. Helppo tehdä itsekin.

Pyykkikoneen panin töihin. Kohta on valmista. Telineelle kuivumaan. Nykyisin ei taida kerrostalojen pihoilla olla naruja. On pesutilojen yhteydessä kuivaushuoneet. Ja seinät täynnä huomautuksia niitä henkilöitä varten, jotka eivät ota pyykkejään pois niiden kuivuttua. Aina on heitä, jotka jarruttavat yleisiä sääntöjä ja hyviä tapoja. Varsinkin ulkomaalaistaustaisilla oli vaikeuksia päästä rytmiin mukaan. Moni asia on uusi ja outo. Yritetään elää kuten kotona ennen, eikä se enää sovi. Maassa maan tavalla.

Nyt parsakeiton kimppuun.