Kesäkuu ja suloinen sunnuntai

 Kesäkuu tuli. Kesä tuli. Tuli helle ja auringon paiste. Nautitaan. Joillekin ihmisille kuumuus ei ole hyväksi. Minäkin etsin varjon puolta. Kotona sisällä tuulettimet työssä. Asiantuntijat kertoivat helteiden olevan ja tulevan Suomessa yleisimmiksi ja pitempiaikaisiksi. Siinähän mukana porskutetaan.

Luen Minna Lindgrenin kirjaa Ehtoolehdon palvelutalon elämästä, joka välttämättä kaikkine siivousrobotteineen, ruoka-automaatteineen sekä muine automaattilinjastoineen ei tunnu mukavalta. Henkilökuntaa fyysisesti ei ole, älyseinältä kuuluu hoito-ohjeita ja sylissä voi pitää pientä hyljerobottia hellyyden kaipuussaan. Tähänkö suuntaan olemme menossa? Minä vastaan "kyllä".

Eilen käväisin pikaisesti kaupassa, kun iski hillitön mansikan himo. Torille en mennyt ja mansikat olivat Espanjasta. Ostin myös jugurttia. Purkin kyljessä vannottiin sen olevan turkkilaista. En uskonut. Tein jugurtista kastikkeen laittamilleni kasvispihveille. Sekä pihvit että kastike onnistuivat. Olin itsestäni oikein ylpeä.

Tennistä tänään vitosella. Ja minähän jumiutun katsomaan. Ranskan avoimet Pariisissa. Siellä on tänä kesänä kaikenmoista urheilua. Olympialaisetkin. Hyppääkö seiväsihme Armand Duplantis korkeammalle kuin 624?  Muinoin kansa hurrasi hurmoksessa, kun päästiin yli neljän ja puolen metrin. Voi niitä aikoja.

Otin selvää, miten pääsen kutakuinkin helposti keskustaan metron ollessa ajamatta Rautatienasemalle koko kesän ajan. Astun junasta Hakaniemessä ja hyppään kolmosen ratikkaan, joka menee Aleksille. Samalla ratikalla pääsen Helsinki-päivänäkin lähelle Espaa. Rautatien aseman pysäkkiä ja tiloja korjataan.Minulla ei ole mitään ratikka-ajelua vastaan. Rakastan sporia.