Kevään tuntua

 Aika harvakseen täällä kirjoittelen. Mitäkö sitten teen? Kaikenlaista muuta. Lukeminen on ykkössijalla, eikä ruoankaan laittaminen ole vierasta minulle. Asioilla piipahtelen metromatkankin päässä. Nyt olisi taas asiaa kaupungin keskustaan, jonne niin mielelläni menen. Lotosta tuli kymmenen euroa, ei siis vielä muuttoa täältä periferiasta, jota aina haikailen.

Kevättä on, lumi sulaa ja haihtuu vauhdilla. Nilkkuri-ilmoja pitelee. Parvekkeen kesäkuntoon laitto häämöttää ja ensi kuussa kukkakauppias ainakin omien sanojensa mukaan ilmaantuu torille myymään. Yksi kukka.  Enempää en viitsi kastella. Sisälläkin on kasteltava. Kun en joulutähteä heittänyt pois, alkoi se lykkiä uusia lehtiä ja on nyt tuuheana ja uuden kukoistuksessa pöydällä. En ole mikään viherpeukalo, että vallan ällistyin.

N soitti. Olo kohentunut tohtorin laitettua lääkkeet kohdalleen. Kyllä me vielä yhteisen lounaan saamme tämän kevään aikana. Ystäväni aikoo taas kesäsunnuntaisin kirpparille. Minä annan kirjoja, kun tarvitsen kipeästi hyllyyn tilaa. Jos kirjasto olisi lähempänä, käyttäisin sitä. Vaikka joskus hiukan inhottaakin toisten lukijoiden marginaalimerkinnät tai littiin menneet itikat kirjan sivujen välissä. Joskus tulee mieleen, että kyllä itikallakin on yhtä suuri oikeus täällä elellä ja olla kuin minulla. Mökillä olin raaempi. Empimättä hetkekäkään liiskasin luvatta sisälle tulleet hyönteiset, joilla ei ollut muuta asiaa kuin imeä vertani. Tosin se kevään unenpöpperöisen kärpäsen ensimmäinen surina oli kuin musiikkia korvilleni sen kaivauduttua esille talviteloiltaan. Sitten taas alkoi harmittaa ja ei kuin lätkää etsimään. Ovea ei saanut turhaan pitää auki ja ikkunoissa oli verkot. Joskus oli pakko siirtyä sisälle hyttysten terrorisoidessa nautintoamme pihalla suvi-illan hämyssä. Täällä pihalla saa kulkea rauhassa. Hyttyset eivät juuri tänne eksy. Enkä minä iltaisin pihalla istuksikaan. Pihan poikki kuljen joko pois tai kotiin. Kurtturuusujen kukintaa katselen ja oikeastaan olen iloinen, että tätä vieraslajia ei ole tyystin tapettu Suomen luonnosta, vaikka suositus on. Samoin aikoinaan on silmää hivellut lupiinien runsaus, vaikka pihojen omistajat eivät niistä tykkääkään. Leviävät ja vievät tilan muilta. Ei niitäkään täällä ole. Voikukkia on roskismatkalla sekä syreenipensaita. Täydessä kukassa tuovat ilon sydämeen. Kevät ja kesä ovat vuoden parasta aikaa. Tulisivat pian!