Aika kuluu nopeasti

 Marraskuu tulla pelmahti. Joulu jo melkein ovella. Ainakin kaupoissa ja joillakin kaduilla. Minä en vielä korvaani ole lotkauttanut. Se verran, että  ostin saksalaisia aina joulun tienoolla myytäviä piparkakun tapaisia leivonnaisia. Tuomaan markkinoille aion. Avautuu 29.11.  Senaatintorilla. Ruoan puolesta en pane tikkua ristiin. Hankin Cittarista valmiit. Aikoinaan hankintapaikkani oli Stockmannin Herkku, joka myytiin S-marketille ollen vielä kuitenkin Herkkuna Stockmannilla vuokratiloissa. Ei hullumpi kauppa sekään. Puhun nyt oikeasta Stokmannista, enkä täkäläisestä sivuliikkeestä.

Melkein päivittäin pohditaan, mitä maailmalle tapahtuu, kun Donald Trump astuu toistamiseen presidentin virkaan USAssa. Minäkin pohdin, vaikka asia ei muuksi muutu minun pohtiessani. Se selvää kuin pläkki, että jotain muuttuu. Kunhan ei suuresti. Nyt jo Trump uhoo kaikenlaista. Jopa lopettavansa suitsait sodan Ukrainassa.

Tulostimeni reistailee. On raahattava tarkistettavaksi, mikä vikana. Joudunko ostamaan uuden? Tämä ollut jo vuosien ajan. Ennen vanhaan tehtiin vempeleet pitkäkestoisiksi. Nykyisin takkuilevat jo muutaman vuoden kuluttua. Tahallista. Vanhempieni ensimmäinen televisio kesti reilusti yli 20 vuotta ja edellisellä omistajalla jo aikaisemmin. Olisi kestänyt kauemminkin, mutta tuli värit ja isä tahtoi semmoisen. Ehkä huomenna retuutan tulostimen asiantuntijalle.

Yleensä tähän aikaan vuodesta on jo talvisempaa. Tänä vuonna ei. Runsaasti nollan yläpuolella asteet ja jokunen pihakoivu pitelee vielä lujasti kiinni keltaisista lehdistään. Huolto puhalsi eilen jopa alaoksilta lehtiä sekä puhalsi myös pihan pinnasta. Ei tartu enää kengän pohjiin. Jos minulta kysytään, niin koko talvi saa olla ilman lunta. Sitten kelkkaiän en ole ollut innostunut lumesta. Enkä ymmärrä sen suomaa "valoisuutta", josta jotkut hekumoivat. On pimeä vuodenaika ja sähkövalot. Joulun jälkeen alkaa tulla valoisampaa päivä päivältä. Kevät ja kesä.

Lokakuun juttua

 Jaahas, tulin taas. Tosin pitkän tauon jälkeen. Syksy menossa, tuulet ja sateet. Floridassa kurjempi sää kuin meillä täällä. Eipä moista Suomessa. Ihmiset pakenivat kodeistaan. Täällä katseltiin vain ikkunasta tuulen voimaa. Paiskoi  sadetta päin ikkunalasia, semmoinen rummutus että. Nyt ei sada, mutta tuuli edelleen kovaa. Piti lähtemäni ostoskeskukseeen, mutta jätän väliin. Kahvikonekin ilmoitti puhdistusajan olevan aktuellia. Ryhdyin työhön. Parastaikaa työstää itse, mutta vaatii ihmiskädenkin apua.

Olin silakkamarkkinoilla. Metrolla keskustaan ja pysäkiltä kävelin Kauppatorille. En ostanut silakan silakkaa. Hallissa katselin himokkaasti graavisiikaa, jätin senkin. Poikkesin Stockmannille ja sieltä aikanaan taas metroon ja tänne periferiaan. Jo toiset markkinat tutkinnassani tämän syksyn aikana. Edelliset olivat kansainväliset Senaatintorilla. Sieltä tuli hankintoja. Oliiveja vieläkin jääkaapissa. Tikkarin ahmin heti.

Luen Kari Hotakaisen kirjaa Ihmisen osa. Teksti odotetun hotakamaista ja nautittavaa. Toinen kirjaostos oli Maughamin ensimmäisen kerran vuonna 1937 ilmestynyt kirja Näyttelijätär. Suomeksi teos tuli markkinoille vuonna 1951. Kirjasta tehtiin elokuva, jossa näyttelivät Annette Bening ja Jeremy Irons muun muassa. En ole nähnyt.

Kahvikone on nyt puhdas ja moitteettomassa kunnossa. Puhdistin vielä päältäkin. Miksi se ei voi itse itseään puhdistaa? Meillä oli kerran itsepuhdistuvat ikkunalasit. En huomannut mitään eroa. Samalla lailla piti pestä kuin normaalitkin lasit. Tämäkin huusholli kaipaa ikkunapesua. Onneksi alkaa olla pimein vuodenaika, jotta ulos katselu jäänee vähiin.

Mukavaa torstaipäivää. 

Ei vieläkään kokonaan terveen kirjoissa

 Flunssa jyllää edelleen ruumiissani vaikkakin laimentuneena. Vaihdoin yöpaita-asun mekkoon ja olen ollut ulkona. Taiteiden yön vietin kuitenkin kotona, enkä ollut taiteen kanssa missään tekemisissä. Aikomuksena on mennä muissa merkeissä Senaatintorille ensi kuussa. Siellä on silloin kansainväliset ruokamarkkinat. Saa taas churroja ja muuta eksoottista. Onhan eksoottisiin asioihin ruokakaupoissa saanut täällä jo pitkään tutustua ja nyt entistä enemmän näillä kotikulmilla, kun on tuo kauppahalli. Ei edes pizzan palasta voi ostaa suomen kielellä. Onneksi ei sentään italiaksi, niin että englanti kelpasi. Itiksen maalaispuoti hallissa taitanee olla ainoa ehta suomalainen kauppa. Ostin suomeksi suomalaisia omenia.  Tuntui vallan oudolta. Jos käyn hallissa usein, saatan unohtaa äidinkieleni. Eräs ystäväni ei pidä koko hallista. Hänelle siellä ei ole mitään ostettavaa. Kalakauppias ei pidä myynnissä makrillien ja mustekalojen ohella yhtäkään muikkua tai silakkaa. Ystäväni on periaatteen nainen. Suomessa puhutaan suomea. Jos ei, niin hän ei moisissa paikoissa käy. Itse tykönäni olen jo aikoja sitten antanut periksi kansainvälistyneelle isänmaalleni. Turha potkia tutkainta vastaan.

Olin hoidattamassa peukaloani. Siitä voisi kertoa pitkästikin, mutta en kerro. Sain samalla tetanus-rokotteen, kun hoitaja oli varma, että minua voisi pistää ruusun piikki. Niitä on tämän talon pihalla, mutta en yleensä kulje puskissa, vaikka monet asiat saattavat tulla suoraan puskista. Olen nyt muutaman päivän omatoimisissa peukalon hoitohommissa. Materiaalin sain hoitajalta ja antibiootin apteekista. Tai se minun piti ostaa.

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun ei oikein tiedä, miten pukeutua. On olevinaan vielä kesä, mutta lämpömittari ei ole samaa mieltä. Aamuisin viileää, myöhemmin lämpimämpää. Paistetta voi olla tai sitten ei. Ottaako sateenvarjon mukaan? Pannako villaa ylle vai eikö panna? Tätä ei tietäisi Hamletkaan. Lierihattuilmat saattavat olla jo tältä vuodelta historiaa. Ilmakin tuoksahtaa syksylle ja puiden vihreä lehvästö kaavailee jo hyvästien jättöä. Sienivalikoima torilla kasvanut. Mansikoista enää rippeet. Eikä se ripe maistu mansikalta. Uudet perunat eivät enää ole uusia. Koulut alkaneet. Näin se menee tähän aikaan.

Tupsahti flunssa

 Flunssa. Kesäflunssa. Mistä lie pöpö lennähtänyt ja minuun päättänyt iskeytyä. Eilen tunsin oloni surkeaksi. Ääni katosi matalaksi bassoksi ja vilutti. Onneksi ei ollut mihinkään menoa, vaikka suunnitelmia olin ehtinyt jo kyllä rakennella. Tänään olo parempi ja toivonkin tämän olevan sellaisen parin tai korkeintaan muutaman päivän sairauden. Lämpöä ei ole. En tosin ole mitannut, mutta kyllähän kroppa kertoo. Yskin ja niistän nenää vuoron perään. Toivottavasti paperinenäliinat riittävät, ettei tarvitse alkaa käyttää talouspaperirullaa.

Pariisi hiljenee (jos suinkin voi, eikä se voikaan). Tänään jo olympialaisten päättäjäiset. Ahkerasti olen seurannut, eniten yleisurheilua. Kenttälajit aina ovat olleet mieleeni. Jo silloin oli, kun Suomikin pärjäsi. Sitten ei olekaan mennyt hyvin. Kivaa olla mukana kuitenkin.

Syksyä jo ilmassa. Ainakin varhain aamulla. Pihan pihlaja lykkii joka päivä punaisempia marjoja. Joskus on tullut tehdyksi hilloa ja hyytelöä. Nyt pitää taas niistää. Nättihän se syksykin on, jos vielä olisi tulemassa kunnon ruska. Ei suuremmin ole näkynyt näin kerrostalon pihassa. Keltaisia koivun lehtiä  leijailee maahan siellä ja täällä. Vuodenaika vaihtuu.

Töölönlahden puisto pitää katsastaa vielä kun se on jotenkuten kesäasussa. Siihen menoon olen ympännyt muutakin puuhastelua Helsingin keskustassa. Vielä joudun ilokseni ajamaan ratikallakin, kun Rautatieaseman metropysäkkiä yhä korjaillaan. Hakaniemessä hyppään sporaan nauttimaan siinä istumisesta. Ennen muinoin asuessani sivilisaation keskellä oli ratikka-ajelut jokapäiväistä iloa.

Tässäpä tämä oli. Alan rustata sähköpostia Espanjaan. Ystäväni palautunut Saksasta jo kotikonnuilleen. Viettäkäämme mukava sunnuntai tänään.

Uusi ravintolakokemus

 Piti oleman huomenna täkäläisen uuden kauppahallin ensimmäinen aukiolopäivä. Niin piti, mutta ei ole. Rakennustyöt pahasti kesken. Odotellaan.

Olin syömässä Hanko Aasia-nimisessä ravintolassa. Käytin puikkoja ja niin näkyi tekevän moni muukin. On tullut maailmalla opituksi. Annokseni nimi oli Chicken Katsu. Nimistä puheenollen, kysyin tarjoilijalta, mitä on suomeksi ravintolan nimessä oleva "hanko"? On kaksi merkitystä, "leima" ja Suomen Hanko-kaupunki. Jälkimmäinen liittyy siihen, kun ravintola oli Hangossa. Hanko Aasia-ravintoloita on monta pitkin ja poikin Helsingissä sekä muuallakin maassa. Kiitin nauttimastani lounaasta.

Tarjolla oli monta ravintolaa ja tein itselleni lupauksen tutustua joihinkin muihinkin jonain päivänä. Melkein naapurissani olevassa ostoskeskuksessa on oikein kunnon valikoima ravintoloita. Useat kallellaan Aasiaan päin. Kuten minullakin kotona. On puikotkin ajalta, kun olin Kiina-fani.

Elelen hissun kissun, luen ja pidän pienen kotini jotakuinkin kondiksessa. Kuitenkin, jos mieheni äiti tulisi kyläilemään ja vetäisisi etusormellaan huonekalun pintaa, voisi sormeen jäädä muutama pölyhiukkanen. No, hän ei tule, koska on edesmennyt kuten miehenikin.

Mansikoista lajike Lumotar on tältä kaudelta loppunut, mutta muita vielä onneksi on. Syön niin kauan kuin riittää. Rakastan mansikoita ja teen niistä raikkaita juomiakin itselleni. Eräs juoma vaatii marjojen pikaisen jäädyttämisen. On tämä kesä kyllä niin herkkua. Saisi jatkua minun puolestani vaikka ikuisesti. Mekkosillaan on kiva kulkea ja minusta kaikki ihmiset ovat kauniimpia kesällä. Suomalainenkin on avautuneempi ja rennompi. Kuitenkaan en kaipaa parastaikaa eteläisessä Euroopassa riehuvaa hirmuista hellettä. Läähätykselläkin on rajansa.

Maailma notkahti

 Taas on tapahtunut, vaikka ainahan sitä. Nyt joku tahtoi päästä USAn presidenttiehdokkaasta eroon, mutta satutti vain korvalehteä onnistuen kuitenkin ampumisessa luodin osuessa ulkopuoliseen henkilöön.USA on uutisissa jälleen vahvasti. Ehdokkaan murhaa yrittänyt henkilöllisyys tiedetään ja hän kuoli poliisin luotiin. 

Miesten tenniksen  kaksinpelin finaali pelattiin ennen kuin maailma hiukan taas notkahti, että pääsin nauttimaan ottelusta täysin siemauksin, vaikka toivoin serbialaisen Novak Dokovicin voittoa. Niin ei tapahtunut, vaan kuninkuuden vei konkaripelaajaa huomattavasti nuorempi espanjalainen Carlos Alcaraz jo heti alusta lähtien. No, ei Dokovic voisikaan olla huipulla ikuisesti. Elämä on tälläistä. Valta vaihtuu.

Mitään erikoista en ole puuhastellut, kun ei lasketa viikottaista kaupassa käyntiä mukaan. Metroajeluitakaan en ole suorittanut. Nyt alkaa olla aika, sillä kahvikapselit ovat kotona vähissä. Tietää Stockmannin matkaa, koska Nespresso siirtynyt tavaratalon tiloihin. Viiden päivän kuluttua pitäisi avautua Itiksen ostoskeskuksen kauppahalli. Mansikkamyyjä pitää minut ajan tasalla ja on epävarma avauspäivästä, koska paikat tulevassa hallissa eivät vielä lähelläkään valmiina. Saas nähdä. Vanha kunnon Erikssonin kalakauppa tulee sinne pitämään kalakojua, kuten on pitänyt vuosikaudet Helsingin Wanhassa kauppahallissakin. Alkunsa kalakauppa sai vuonna 1880 kolera-altaan reunalla, josta siirtyi parempiin tiloihin ja nyt Erikssoneja on muuallakin ja omistajina kolmas polvi menossa. Monet kalat olen minäkin Wanhassa kauppahallissa ostanut jo äitini aikaan. Nyt en enää siinä hallissa ole käynyt. Taitaa olla kulunut muutama vuosi. Halli kokenut muodonmuutoksen. Enää ei pelata pelkällä ruoalla, vaan on kahvilaa, sushibaaria, keittiötarvikkeiden myymälää sun muuta. Äläkkähän siitä nousi aikoinaan, mutta jo ollaan totuttu. Maailma muuttuu, ihmisten tarpeet muuttuvat. Katsotaan nyt, minkälainen tästä Itiksen hallista tulee.

Tänään aion mennä ottamaan selkoa, miten tämä "oma" hallijuttu on edennyt samalla kun menen ostamaan mansikoita. Teen juoman ja mansikan palat pitää ensin saada kohmeisiksi pakastimessa ja sitten tehosekoitin tekee loput siihen lisättyine aineksineen.Ei ole mikään smoothie, lähinnä ehkä slush.

Niin että mukavaa alkanutta uutta viikkoa.

Block Party

 Oli Tallinnan aukiolla Block Party. Aamupäivä lapsille, joita oli paljon. Iltapäivä aikuisille, joita oli myös paljon. Olin ystäväni kanssa, joka ei pidä jumputusmusiikista. Luuli kuulevansa Mozartia ja Bachia soitettuna cembalolla. Luuli väärin. Ja oli pettynyt ja minä tunsin olevani syyllinen, kun olin hänet mukaani pyytänyt. Menimme nuolemaan hänen haavojaan kahvilaan ja hän tilasi itselleen ja minulle jääteen, ja hänestä jäätee, jossa ei ollut edes teetä, oli aivan liian suuressa lasissa. Yritin vakuuttaa, että itse juomaa ei ole paljoa, koska lasi oli täynnä jääpaloja. Ihmispaljouskin häiritsi ystävääni, joka paljous taas oli koko Block Partyn tarkoituskin. Miksi sekin pitää olla englanniksi? Hartiat lysyssä kuuntelin epäonnistumistani pippaloiden suhteen ja toivoin, että pääsisin pian pois. Menimme ostamaan mansikoita ja odotin niistäkin moitetulvaa, mutta ällistyksekseni olivatkin hänestä hyvän makuisia. Hartiani kohosivat himpun verran. Mutta laskivat taas, koska tuuli oli liian voimakasta. Lopulta ehdotin aivan suoraan kotiin lähtemistä ja niin me teimme. 

On sunnuntain aamupäivä ja minulla jo valmiiina  pakastamista paitsi broileri-riisivuoka. Heräsin varsin varhain ja juotuani kahvin aloitin ruoan laiton. Tunsin olevani mahdottoman aikaansaapa.

Luvattu "kesämyräkkää". Ei vielä ainakaan. Satoi hetki sitten ja ukkonen jyrähti ikään kuin näytiksi. Parvekkeen pelargoniapensas on ollut rehevän vihreä ilman kukan kukkaa. En ole sitä edes enää juottanut ja suunnitelmissa oli heittää se pois. Sitten huomasin sen lykänneen muutaman nupun ja tuli kiire antaa vettä. Puhkeaako kukkaan jää nähtäväksi. Koen kastelun aika vaivalloiseksi, mutta kun muut "pensaat" eivät suostu heittämään henkeään, niin hoidan loppuun homman. 

Tänään hiusten pesua ja lukemista. Huomenna tai ylihuomenna jälleen mansikoiden ostoon. Riittävät ehkä päiväksi viikonlopun yli. Syön syömällä ja syön paljon. Olen mansikkafriikki. Ja Lumotar-lajike on minusta paras. Ystäväni mukaan eivät ulkonäöltään täytä hänen vaatimuksiaan, mutta maku on hyvä. Onneksi!