Pukkaa uutta tekstiä

 Aika vierähtänyt nopeasti, vaikka ei se oikeasti mihinkään "vierähdä", mutta nyt olen taas täällä. Joulu vietetty ja nyt ollaan melkein seuraavassa vuodessa. Pari päivää vain. Olen katsellut tv:stä romanttisia elokuvia paperinenäliinojen kanssa, ostanut kaksi uutta kirjaa ja syönyt kaikki piparkakut. Lunta sataa ja äsken sytytin kaikki jouluvalot. Kranssikin vielä ovessa. Mutta kuten aina minulla jo tähän aikaan, joulu ja sen kimallus alkaa näyttää hiukan kulahtaneelta. Purkamista vaille.

Kaupoissa alennusmyyntejä. Menin kauppakeskukseen ilman tarkoitusta, katselin ihmisvilinää ja lopulta ostin keksipaketin ja mehujääpakkauksen. En ole vielä aloittanut uusien kirjojeni lukemista. Kumpi ensin? Tapanani on molemmat. Päässäni pyörii itselleni ehdotus: kuntosalille. Otin jo selvää. Kuulin nimittäin erään ystäväni hurahtamisesta mainittuun paikkaan ja kuinka hän on sekä fyysisesti että henkisesti piristynyt. Minäkin haluan piristyä. Mutta en saada lihaksia ja kuulinkin, että siihen tarvitaan paljon enemmän kuin mitä minulla on antaa. En haluaisi edes hikistyä. Pitää ankarasti ajatella ennen kuin ryhdyn tuumailusta eteenpäin.

On se aika vuodesta, kun tiesin koirieni pelon olevan edessä. Uudenvuoden aaton paukuttelut. Monessa koiraperheessä silloin ja nyt on sama pelon tunne. Asuessani vähemmän periferiassa oli pauke äänekästä, vaikka ikkunasta olikin hauskaa katsella ilotulituksia. Koirat eivät niistäkään välähdyksistä pitäneet. Koko energia meni vapisemiseen ja kielen roikottamiseen suusta.  Koirien silmät pyysivät, ota nuo pahat pois, ja ne ihmettelivät varmaankin, miksi emme niin tehneet.Tosin täällä päin paukuttelu on vaimeampaa ja on tiettyjä paikkoja, joissa kaupunki kieltänyt tämän kaltaisen metelöinnin. Eikä ole koiriakaan enää.

Hyvää vuotta 2024 meille kaikille!

Andania-laiva toi tuliaisen Stadiin

 Jaahas, enää viisi vaivaista päivää jouluun. Nopsaan meni. Tänään vielä kauppaan ja sitten sillä siisti. Tsilari-lehti tuli eilen ja luin sen ahneesti kannesta kanteen. Tiesittekö, millä konstilla jazz tuli Helsinkiin? Tuli S/S Andania-botskilla 4.6.1926. Nyt tiedetään sekin. Siitä se siis Stadissa alkoi. Kesän loputtua laiva lähti takaisin meren taakse, mutta jazz jäi tänne. Yksi muusikko jäi myös ja hänen tililleen oikeasti jää jazzin meille tuleminen. Kaveri oli laivabändin  klarinesti/saksofonisti Wilfred "Tommy" Tuomikoski. Tämän kaiken ja paljon muuta kertoi minulle Tsilari-lehti.

Imuroin eilen eli tein "joulusiivouksen" ja sitten pledillä pyyhin pölyt. Vaihdoin valkoiset kynttilät punaisiin ja keittiön pöydälle poppanan tilalle jouluaiheisen kaitaliinan. Olin oikein tyytyväinen tuloksiin. Soitin pari joulutervehdystä puhelimella ja tänään jatkan samalla linjalla.

Vielä tuikipimeää ulkona, joissakin ikkunoissa jouluvalo. Sadetta luvattu, mutta minne päin tätä maata? Otan kauppareissulle varmuudeksi sateenvarjon. Kävelymatkaa ei ole kovin pitkästi, mutta ehtii hyvin kastuakin. 

A on Saksassa, joten panen joulutervehdyksen hänen palauduttuaan takaisin kotiinsa Espanjaan. Turkista tuli tieto, että lämmintä on +30 astetta. Sillä lailla. Islannissa purkautuvan tulivuoren lähellä vieläkin kuumempaa. Tulta ja laavaa iskee vuori kymmenen kilsan päässä Reykjavikistä. Lentokoneesta käsin olen tulivuoria matkoillani nähnyt, mutta kaikki lepotilassa. Lähempää en. 

Olen laatinut kauppalistan valmiiksi ja alan kohtapuoliin valmistautua kauppareissulle. Vielä ollaan aamutuimassa tovin verran ja sitten päivä alkaa valjeta. Toivottelen hyvää joulua ja onnekasta alkavaa vuotta 2024.

Aamukahvin aikaan

 Joulu melkein ovella, hyvä Tuomas jo valmistautuu, ja aivan paikalla kaupoissa ja näyteikkunoissa, mainoksissa ja kotona minulla. Olen kaiken rekvisiitan asetellut, vaikka ensiajatuksena olikin, etten viitsi tänä vuonna vaivautua. Vaivauduin. Ja onhan se nyt niin "coolia" taas, kun kuusi palaa sekä parvekkeella että olohuoneen pöydällä ja on sitä ja tätä valmiina, kun piakkoin "kaikkialla kellot pauhaa  toivotellen joulurauhaa". On lunta ja pakkasta, jos  ei nyt Helsingissä kuitenkaan hanget korkeat nietokset. Mutta kaikesta tästä huolimatta en talvesta tykkää. Minkäs teet?

Dallasin pitemmällä olevaan ruokakauppaan, jonka oma keittiö tekee jouluruokia ja ostin laatikot ja kinkkua. Tuomaan markkinoille matkustin hakemaan leivonnaisia ja katselin samalla kaupungin hulinaa.Täällä  periferiassa ei sitä samassa mittakaavassa ole. Kauppakeskus panee parastaan vaikkakin ankaran remontin kourissa, mikä ei suinkaan jouluksi valmistu.

Itse otan joulun vastaan männävuosia rauhallisemmin. Kaukana takana on hössötykset, valmistelut ja joskus hiet ja kyyneleet. Nyt on vain koristeet julistamassa tätä aikaa ja joululaulut cd-levyiltä. Elvis Presley laulaa "Santa Claus is back in town" ja Bing Crosby Petteri Punakuonosta. Tämän verran olen joulun suhteen nostalginen. Korttien asemesta soittelen puhelimella tai naputtelen tekstiviestejä tai sähköpostia. Näin tänä vuonna.

Luen ja olen hissukseen. Ovikranssi hiukan heilahtaa mennessäni tänään kauppaan. Yksineläjäkin tarvitsee kaikenlaista, mikä ei liity tippaakaan jouluun. Teneriffalta tuli kortti M:ltä ja A:lta. Tosin ovat jo kotiutuneet, kun kortin sain vasta nyt. Posti hidastelee, eikä jaa ollenkaan ensi torstaina, kun lakkoillaan. H puolestaan tekstivviestitti Alanyasta, että kova ukonilma ja mahtavat salamat ovat ilmojen herran lähettäminä vaivanneet monta päivää. Että semmoista talvea sielläpäin.

Torstaina siis on vuorokauden kestäviä lakkoja haittaamassa tavallisen kansalaisen elämää. Julkinen liikenne tyssää ja on sitä ja tuota harmia. En ole aikeissa metromatkailla minnekään, mutta jos olisi aikeet...  Taksi tai muutaman päivän pasteerailu Helsingin keskustaan. Ehtisi jälkimmäisen aikana työtaistelukin laantua.

Juon aamukahvini loppuun ja alan valmistautua uuteen päivään ja kauppareissuun.

Joulua odotellessa

 Jaahas, joulu lähenee ja on pian ovella. Minun ovessani on jo kranssi. Pitkän valinnan tulloksena ripustin isoimman omistamistani. Niitä kertynyt vuosien varrella muutamia. Muut joulutilpehööverit vielä kaapissa. Kunhan taas sille päälle satun. Satun enemmänkin menemään Tuomaan markkinoille ja tuumailen jo ihan tällä viikolla. Kyllä joulu ei ole mitään ilman kotitekoisia piparkakkuja, joita itsekin muinoin olen peltikaupalla tehnyt. Nykyisin tukeudun muiden käsien taitoon.

Lunta satelee nytkin katsoessani ikkunasta ulos. Ei ole moittimista tämän talven laadussa. Joululaulujenkin sanat pitävät tänä vuonna paikkansa. Joskus on laulettu reippaassa vesisateessa, että hanget on korkeat nietokset. Itse en lunta arvosta ja pakkanenkin on pahitteeksi. Minkäs teet?

Keskiviikkoilta menee taas sohvan nurkassa, kun linnassa on karkelot maan itsenäisyyden iloksi. Ehkä kuulemme taas haastattelijoilta sen ikuisuuskysymyksen "mitä itsenäisyys teille merkitsee?" Vieraita pippaloissa on 1700, niin että on siinä jälleen presidenttiparilla kättelemistä. Tällä parilla ei enää ensi vuonna. Pesti päättyy ja uusi astuu remmiin. Kuka?

Luenkin kirjaa eräästä Suomen presidentistä, jonka pesti päättynyt, mutta taitanee tulla puolisonsa kanssa linnaan ja yhteispotrettiin istuvan parin kanssa. Kirjan sankari on Tarja Halonen, vaikka kirjan toinen tekijä Maria Romantschuk kertoo paljon myös omasta lehdistöpäällikön tehtävästään linnassa. Mielenkiintoinen kirja. Valaisee molempien naisten työstä myös kulissien takaa.

Lauantaina uurastin niin ahkerasti, että ansaistin eilisen lepopäivän ja katson ansaitsevani myös tämän maanantain ihan laiskotellen. Jos huomenna sitten taas menoksi.