Hiljaisen viikon tarinointia

 Tänään kellokeskiviikkona lehmille kellot kaulaan ja ulos laitumelle. Tokkopa, kun katselee lämpömittaria ja laitumilla ei vielä eläimille syötävää. Ehkä joskus muinoin on ollut lämpimämpää ja kesältä tuoksuu. Tai lehmät päästettiin pitkän talven jälkeen hetkeksi kellot kaulassaan jaloittelemaan. Pitäisi kysyä Miina Äkkijyrkältä.

Ostin tuoretta kurkumaa. Jauheena mauste tuttu, mutta ensimmäisen kerran katselin juuria pussissa. Perusta asti tuotettu. Sitten piti mennä netin kimppuun, että miten käyttäytyä tämän minulle uuden tuotteen kanssa. Suojakäsineet käteen kuoriessa. Tuoreesta kurkumasta erittyy keltaista nestettä, joka lähtee huonosti ihosta. En ole vielä kuorinut.

Varasin ajan kampaajalta. Haluan hiukset kevätkuntoon. Kohta ilmat niin että voi dallata hatutta. Vielä eilen satoi räntää reippaasti. Tämän  viikon jälkeen olemme jo huhtikuussa ja vahvasti keväässä.

"Kevät saapuu, kevät saapuu/ Sen ratsut nelistävät yli heräävän maan,/ laukaten kepeästi, kuin lentäen,/ harja hulmuten tulta/ jotta silmäsi sokaistuvat..." (Aaro Hellaakoski)

Paksu ulsteri joutaa talviteloilleen, villahousut naftaliiniin. Mikä riemu! Ei kuin odottamaan lierihattuilmoja ja pikkukenkiä. Ei näistä osaisikaan iloita, jos Suomi olisi etelämpänä ainaisessa kesässä. Vaikka toisaalta jäisivät lumet ja pakkaset elämästä pois. 

Hiljaista viikkoa vietetään ja kiirastorstain aattoa. Lunttasin ja sain tietää, että "kiiras" erään selityksen mukaan on pihapiirissä oleileva paha henki, josta koetettiin päästä eroon kiertämällä talo romun ja savuavan tervan kanssa. Pyhempi versio kertoo kirkkojen messusta ja muistosta kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja se taas liittyy päivän puhdistautumiseen. Kiira-sana tulee ruotsin  sanasta "skära", joka tarkoittaa edelleen netin mukaan "puhdistaa".

Mutta tänään kellokeskiviikkona lehmät ilakoivat laitumella.

Perjantain mutinaa

 Niin oli eilen raaka ilma ulkona että. Pientä tihkua vihmoi, vesilätäköitä, talven jäljiltä joillakin jalkakäytävillä vielä soraa. Missä lakaisuautot? Olin kaupassa ja ostin mansikoita kokonaisen laatikollisen. Laatikko isompi kuin rasia. Pääsiäismunille raivattu hyllytilaa, oli mämmiä ja pashaa. Mämmiä en ole itse tehnyt, mutta pashaa kylläkin. Vieläkin muotti tallella. Tulisikohan joskus tehtyä? Ammoisina aikoina olimme yleensä pääsiäisen mökillä. Talon lämmettyä kömpivät talvitokkuraiet kärpäset esille. Pihalla oli vielä paksusti lunta, eikä nenä tuntenut kovin keväistä tuoksua. Mutta siitä se lähti. Mökkiviikonloput.

Nyt jo monet vuodet kaupungissa ja pääsiäinenkään ei kummoisempi muita pyhiä. Edes keltaista kynttilää en polta. Munia en maalaa, eikä maljakossa ole pajunkissoja. Jouluksi vielä viitsin vaivautua. Saas nähdä, miten tänä vuonna sen kanssa käy. Eräällä ystävälläni on vielä parvekkeella joulukuusi, vaikka sitä nimitetään nyt vain kuuseksi. On tekokuusi, ja kynttilöin. Minä poistin omani jo heti tapaninpäivän jälkeen.Silloin joulu jo maistuu kulahtaneelta.

Mio, 9v, on hakenut röntgenlääkärin paikkaa HUSista. Oli nähnyt keesätöiden hakemuksien ilmoituksen bussissa. Mioa kiinnostaa kuulemma ihmisten auttaminen ja siinä samalla ihmisten luut. Hänen työhakemuksensa sai julkisuutta ja HUS kutsui Mion tutustumaan laboratorioonsa ja sen laitteisiin unohtamatta luita. Oma-aloitteinen kaveri, fiksu ja kuka tietää, vaikka aikanaan lääkärin ammatti kiinnostaa. Onnea elämään!

Tänäänkin taivas pilvessä, ja yksi plusaste. Kyllä ne valkovuokot jo alkavat heräillä. Korvasienet muiden ohella. Onhan tuotapikaa jo huhtikuu hollilla.

"Kevät toi oksanhankaan talven auringon, lämpö aukaisi silmunnokan. Ja se punarinta lauloi." (Risto Rasa)

Purkkeja ja puteleita

 Huomenta jälleen tänäänkin. Niin kaunis paiste ulkona, että vallan häikäisee. Pakkasta yön jäljiltä ja maassa uutta lunta. No, vielä on maaliskuu, talvista pitää ollakin, vaikka kevät jo ovella kolkuttelee.

Siivosin eilen kylpyhuoneen kaapin voidepurkkiarsenaaliani. Heitin joitakin pois ja joitakin päätin panna taas käyttöön. Saan usein kosmetiikkakaupasta pienen kylkiäisen ja niitä on kertynyt. Yhdessä purtilossa kuorintavoidetta ja aloin heti kuoria. Sitten piti panna sen toimenpiteen jälkeen rauhoittavaa salvaa ja senkin tein. Vaikka kovasti luvattiin, ei peililistä katsonut minua takaisin kymmenen vuotta nuorempi minä. En kuitenkaan masentunut, vaan jatkoin sitkeästi järjestelypuuhiani. Kaapista tuli siisti.

Suunnitelmassa tehdä uudenlaista tomaattikeittoa. Suurustetaan leivällä ja soseutetaan. Söin muuten viimeisenkin turkkilaisen karkin eilen. pitänee jossain välissä hankkiutua taas kauppaan nimeltänsä Alanya. Sen nimisessä kaupungissa en ole ollut kuten en koko Turkinmaassa. Istanbuliin oli kova halu, mutta aina asia jäi roikkumaan. Roikkuu vieläkin, mutta tuskin tuleekaan enää roikkumasta pois.

Tänään tv:ssä vuodelta 2017 Idän pikajunan arvoitus. Vanha kunnon Ahatha Christie. Poirotina ei suinkaan David Suchet, jota pidän sinä oikeana Poirotina, vaan näyttelijä Kenneth Branagh. Piti hänet googlata. Katsotaan, mihin tämän herran harmaat aivosolut yltävät.

Huomenna kaupungille. Otetaan kuva. Sitten nähdään, miltä näytän.

On aamu, joten huomenta

 Ajattelin tulla ja panna pari sanaa. Maaliskuuta jo menään niin että rohisee. Suurempia kevään merkkejä ei näy, edes aurinkoakaan. Haikailen jo vaaleampaa vaatetusta. Kyllä paljasta maata  näkyy, tosin enemmän lunta yhä. Eivätkä yöpakkaset auta asiaa. Päinvastoin. Luonto vielä hyvän aikaa talviunillaan, vaikkakin lehtitietojen mukaan Korkeasaaren karhut ovat heränneet ja heittäneet pihkatapin menemään.Kuukauden lopussa siirrymme  kesäaikaan ja ihan pääsiäisenä. Sen eteen en tee mitään. Nekin ajat takanapäin, kun maalattiin munia ja paistettiin lammasta. Mämmin ystävä suuremmin en ole koskaan ollut. Mökille mentiin, haisteltiin ilmaa ja iloittiin ensimmäisen tokkuraisen kärpäsen näkemisestä, josta ilo yleensä päättyi lyhyeen. Kuten kärpäsen elämäkin.

Pääsin Kati ja Jari Tervon Ukko-kirjan loppuun ja siirryin englantilaisen kirkkoherran murhatutkimuksiin. Ostoksilla olen käppäillyt, keitellyt taas soppia ja odottanut, että ikkunani puhdistautuisivat itsekseen. Eivät viitsi. Kevät on ankaraa aikaa, ei mitään peittelyä tai kohteliaisuutta. Kaikki kulahtanut vaan reilusti framille.

Syyhystä on tullut riesa Helsingissä. Kutiaa sieltä ja kutiaa täältä. Lääkitys kuulemma kallista, jopa hevosillekin tarkoitettu salva päässyt loppumaan. Mistä syyhyn saa? Luin että vaikka mistä, mutta eniten ihon kosketuksesta. Ei parane kosketella.

Olen laittaanut itselleni erilaisia smootheja. Hankin marjoja ja banaaneja, jugurttia, mehuja ja kaivoin netistä reseptejä. Olen kokeillut kaikenlaisia ja lihonnut kilon. Pitää lopettaa. Kaikki hyvä kiellettyä. Onneksi olen jokseenkin järkevä ja lujatahtoinen. Äitinikin lopetti laakista tupakoimisen, eikä ollut edes vaikeaa. Sanoi kerran, että se nyt loppuu, mutta emmehän me uskoneet. Sitten viikkojen päästä huomasimme, ettei hän ollut polttanut kertaakaan. Oli hävittänyt pitkän imukkeensakin.

Tänään keitän perunan. Sekin nimittäin kielletty herkku lääkärini mukaan. Harvoin syönkin. Nyt tekee mieli. Kanaa ja salaattia pääruoaksi ja espresso perään. Tämän järkevämpää tekemistä en tänään keksi.