Pankkikehut

"Pankkikommervenkki"  jatkuu siten, että kymmenen pistettä ja papukaijamerkki pankille. Soitin varatakseni ajan. Olin naputellut sen kymmenet vastaukset kysymyksiin jo puhelimeen, ennen kuin elävä ihminen minulle vastasi. Kerroin asiani. Kuinka ollakaan, kaikki hoitui puhelimitse ja siinä heti. Tili on lopetettu. Osasyynä joustavuuteen oli korona ja pankkien vajaa toiminta ja osaksi myös se, että pankkihenkilö oli inhimillinen. Ei tarvinnut minnekään mennä, jonottaa, selitellä. Olen ennenkin saanut tästä pankista asiallista kohtelua, tosin myös toisenlaista, mutta jälkimmäinen unohtui tämän puhelun myötä. Kiitos ja kunnia tälle pankille!

Eilispäivä meni hauskoissa merkeissä. Sain lounasvieraan. Tunnit kuluivat aivan huomaamatta ja sitten olikin jo pimeää ja kello kävi kymmentä. Halasimme ja kotiin tultuaan vieraani ilmoitti onnellisesti sinne saapuneensa. Minä menin nukkumaan, kunhan ensin olin aterioinnin jäljet korjannut pois.

Maskisuositusta puuhataan. Kansa hamstrasi kasvosuojaimia. Jäiköhän minulle yhtään? Ehkä apteekkiin. On otettava selvää. Tänään jo, jos lähden liikkeelle. Huomenna on meno kaupungille.  Maskin kanssa vai ilman, jää nähtäväksi. Osaanko laittaa sen oikein kasvoille? Ja mikä niistä monista on asiallisin ja eniten suojaa antava? Olen lueskellut ohjeita ja katsellut kuvia. Kaikenlaisia versioita käyttämisestä näkee. Myös sellaista, että suoja on leuan alla. Tai nenä on vapaana. Näitä käyttötapoja vältän.

Eipä muuta. Pikainen piipahdus leskeltä.

Pankissa kommervenkkejä

Taas olen takajaloillani kohteena pankki. En aikoinaan heti puolison kuoltua käynyt pankissa lopettamassa yhteistä tiliämme. Olisi silloin ollut yksinkertaista. Nyt pitää varata aika ja se kuulemma onkin kinkkisempi juttu. Kuulin jonkun herraihmisen jonottaneen 40 minuuttia ennen kuin joku vastasi. puhelimeen. Aika on nimittäin varattava puhelimitse. Kävin pankissa itse toteamassa monimutkaisuuden. Paikan päällä pankissa ei ajanvarausta voi tehdä. Otin ovesta 0-alkuisen puhelinnumeron muistiin ja aion palata asiaan. Tahdon audienssin toiseen pankkiin, en paikalliseen. Jonossa seisoi useita surkean oloisia rouvia, jotka olisivat tahtoneet varata nyt ajan. Ovi pysyi säpissä. Kun lopulta joku virkailija tuli, käännytti hän kaikki pois ja pyysi ajanvarauksen puhelimitse. Minä olin jo suosiolla poistunut kauemmaksi  ja lähdinkin muualle. Voiko tästä kaikesta syyttää yksinomaan koronaa? Ja ovatko asiat näin vaikeita kaikissa pankeissa? Ja mitä papereita vaaditaan saadakseni tilin loppumaan?  Kuolintodistusta en löydä mistään, mutta on muita todisteita. Uskovatko? Syksyllä tulee puolison kuolemasta viisi vuotta, etten kovin kiirettä ole pitänyt. Siihenkin on syynsä, mutta jääköön kertomatta.

Ylihuomenna saan vieraan.Tiedossa mukava päivä. Tarjoan aterian. Ostin jo tarpeet. Itse teeen vain salaatin, muut kaupasta. Epäonnistumisesta ei siis voi syyttää minua. Alkuun dumplingeja, sitten intialaista, jälkiruoka koostuu Haloo topista, kahvin kanssa muun muassa petits fours. Juomaksi valitsin hiukan korkeammalta kuin kyykkyviinien hyllystä, valkoviiniä. Ihan hyvää tulee. 

Olin kosmetiikkaosastolla ostamassa tällä kertaa aivan tarpeellista, enkä sortunut heräteostoksiin. Sain taas pieniä kylkiäisiä, Biothermin voiteita ja Armanin parfyymiä. Rakastan lahjoja! Olin niistä ällistynyt, koska minulla ei ollut edes lierihattu päässä, joka yleensä saa aikaan kaikenlaista. Tämä kesä on ollut kehno lierihattuja ajatellen. Oli muutama passeli päivä kesäkuussa ja sitten tuulista ja sateista. Lähipäiviksi Supersää luvannut kuitenkin Helsingissä yli 20 astetta. Siis plussaa. Rakastan lahjojen lisäksi lierihattuja. Tullut geeneissä. Äidilläni oli aina lierihattuja. Yhden hän osti Pariisista ja se hurmasi kaikki.

Järjestelin kuolintodistusta hakissani kirjoituspöytää ja löysin kaksi dollarin seteliä  "In God we trust". Kummassakin USAn ensimmäisen presidentin George Washingtonin (1732-1799) kuva. USAssa en ole koskaan ollut. Puoliso kävi New Yorkissa. "Iso on ja paljon ihmisiä", sanoi.