Kahvia minun makuuni

Nyt on taas kaappi täynnä kahvikapseleita. Selvisin Nespressossa ihan ehtalla suomen kielellä. Siellä kun joskus henkilökunta puhuu vain englantia. Olin Stockmannilla ja ostin kengät. Poweriinkin menin ja siellä ei ollut väriä tulostimeeni kuten ei asuinalueeni Powerissakaan. Myyvät koneen, mutta ei siihen väriä, vaikka siellä on satoja muita värejä. Lähetin kotiin tultuani meilin Powerin johdolle. Sain myyjältä, sitä vaadittuani, nimen ja osoitteen. Haluan tietää syyn näin huonoon asiakaspalveluun, jota olen nyt saanut tuta kahdessa Powerissa.

Soitin K:lle ja julkitoin mielipahani Powerista. Avasin valkoviinipullon ja join lasillisen. Luin juodessani sähköpostit ja vastasin pariin. Lämmitin lounaan ja päätin tänään paistaa kuhafileen. On jo sulamassa. Piti lähteä myös ostaman mansikoita, mutta en viitsinytkään. Laitoin vuoteen päiväkuntoon ja ryhdyin laiskottelemaan. Sataa ja sitä luvattu koko päiväksi. 

Nespressosta ostin erilaisia makusiirappeja kahviin. Kahvin ei enää nykyisin tarvitse maistua kahville. K ei pitäisi tällaisesta kahvin pahoinpitelystä. Hänellä on aina ollut konservatiivinen maku. Joskus harmittaa, kun ei ole yhtään seikkailumieltä tai edes uteliaisuutta muunlaisuutta kohtaan. Hän väittää olevansa "tavallinen".  Minä taas haluan kokeilla kaikkea ainakin kerran. Nyt olen tykästynyt italialaiseen Grom-ketjun mansikkasorbettiin. Sorbetti on hyvä vaihtoehto pienellä kalorimäärällään jäätelölle.

Suomen Kuvalehti tuli. Siinä on nykyisin sivukaupalla pitkiä kirjoituksia. Nyt on jauhettu koronasta ja se jatkuu. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on ollut lehdistön hampaissa. On spekuloitu, mikä mättää kaupunginjohtajien virkahuoneessa. Helsingin kokoista kaupunkia ei ole helppoa johtaa. Eikä aina voi kaikkia tyydyttää. Kuusi sivua SK myös pohtii, mitä on rakkaus ja miten sitä hoidetaan. Murehditaan lintujen ja hyöntesten katoa Suomessa ja mitä voisimme itse kukin sille tehdä. Korkeasaaren eläintenhoitaja kertoo käärmeistä, joista tykkää. SK antanut asialle tilaa neljän sivun verran. Aivan lehden lopussa on Jukka Ukkolan pakina. Sen luen mielelläni. Nyt hän on sitä mieltä, että Matti Vanhanen on valtakunnanankeuttaja, kun hänet "päästettiin vasten tahtoaan valtionvarainministeriksi".

Eivätköhän kuhafileeni ole jo sulaneet. Voita pannuun ja paistamiseksi.

Järki vai tunne?

Pian pääsee matkustamaan jonnekin päin maailmaa. En minä mihinkään lähde. Korkeintaan kaupungille. Ja sekin ajatuksena mietintämyssyn alla. Ehkä tänään, ehkä huomenna. Asiaa on aikaa pohtia ja tarkasti se onkin tehtävä. Juuri eilen juttelin erään ystäväni kanssa, että en yleensä mitään suunnittele. Päähän pälkähdykset ovat aina kuuluneet elämääni. Se on lystimpää niin.

Kerran tein testin: järki- vai tunneihminen. Muistaakseni tulos oli järki-ihminen, jota en tietenkään hyväksynyt siltä istumaalta. Istuen testin nimittäin tein. En edes usko tämmösiin testeihin. Joskus on hienoa luulla olevansa järki-ihminen. Pidän itseäni romantikkona, mutta kuka senkin tietää. Miten romantikko elämää ajattelee?  Uneksinko jostain? Olenko idealisti?  Olen ja en. Minuun ei siis voine soveltaa romantikon määritelmää ainakaan sinällään. Joskus olen ja joskus käytän järkeä. Olisi pitänyt käyttää useammin. Ehdottomasti.

Pariisi 1900-luvun alussa eilen Teemalla. Hevosajopelejä Pariisin kaduilla. Moulin Rouge, autojen alkutaipaleet, ihminen tahtoi lentää kaikin keinoin, vallata taivaan. Naisilla komeita hattuja sulkineen. Elämä vaikutti kepeältä. Olisin tahtonut olla mukana, vaikka minun oikea vuosisatani on 1800-luvulla Helsingissä. Mitkä mahdollisuudet kaikilla! Saimme markan ja sähkön, perustettiin sitä ja tätä. Rakennettiin ja keksittiin. Kaupunki kasvoi. Automobiilit valtasivat katuja. Höyrylaivat liikennöivät Viroon. Korkeasaareen perustettiin eläintarha. Ihmisillä oli aikaa toisilleen. Miehet ottivat hatun päästä tervehtiessään. Hyvät tavat olivat jokapäiväistä käyttäytymistä. Lapsia kasvatettiin nuhteella ja rakkaudella.  Se oli minun vuosisatani!

Nyt on täyttä vauhtia menossa 2000-luku ja minä päätin kuin päätinkin lähteä tänään kaupungille. Keskuskadun kummallekin puolelle kauppaan. Harkitsen myös Espan puistoa ja sen aurinkoisen puolen penkkiä istuakseni tovin. Siitä katselen herroja Runebergia ja Leinoa. Mereltä päin tuntuu tuuli iholla. Suljen silmät ja annan paisteen hyväillä kasvojani. Kesä on niin lyhyt.

Huoli Stockmannista

Aurinkoista päivää kirjoituspöytäni ääreltä. En saanut värikasetteja tulostimeeni ja kävin tiukkasanaisen keskustelun lepsusti asioitaan hoitavan liikkeen kanssa. Kuulemma värit tulevat Ruotsista ja "sieltä lähetetään silloin kuin haluavat". En uskonut. Olin samasta kaupasta ostanut printterini ja silloin jo kysyin, ovatko värit aina myynnissä. Ovat. Eivät siis ole. Miksi myydä Canon-merkkinen laite, eikä siihen värejä? Nyt maksoin etukäteen muutamista kaseteista ja luvattiin kahden viikon aikana minulle ilmoittaa, kun Ruotsi niitä lähettää. Kummallista politiikkaa. Miksi ostamisesta tehdään näin vaikeaa ja sitten ihmetellään, miksi kauppa ei käy? Olen menossa ehkä huomenna kaupungille ja sielläkin on sama elektroniikkaliike kuin se, mikä ei asuinalueellani pysty hyvään asiakaspalveluun. Käyn siellä.

Taas on minulla mansikoita. Olen mansikkafriikki. Syön mahdottomat määrät mansikoita kesäisin. Nyt menossa lajike Lumotar. Makea ja mansikkainen. Mansikassa on suurin osa vettä ja mansikasta saa helposti päivän C-vitamiinitarpeensa. Litrassa kaloreita runsas 200. Ja minä voin pistellä näitä epähedelmiä yhtäkyytiä kaksikin litraa.  Nyt toppuutellaan!! Olen aina liiallisuuksiin taipuvainen.

Huomenna myös Keskuskadun kahvikauppaan. Kapselit alkavat kotona loppua. Kirjoitin jo listan haluamistani kuin myös kalkipoistoaineesta. Suoritinkin juuri puhdistusoperaation laitteessani.  Kone ilmoittaa, koska se moista kaipaa ja minä aina tottelen. Tovi siinä menee, kun vaiheita on monta. Onneksi laite tekee itsekseen suurimman osan. Tekniikka on niin ihmeellistä!

Keskustelin eilen pitkään Stockmannin myyjän kanssa työpaikkansa tulevaisuudesta. Myyjä oli tullut taloon vuoden alussa ja pelkää mitä tuleman pitää. Olin julman rehellinen ja kerroin oman arveluni vanhan tavaratalon tulevista tapahtumista. Nyt jo vuokrattu liiketiloja eli luovuttu kirjoista, elektroniikasta, leikkikaluista ja ruuasta. Tämä tulee mielestäni jatkumaan, kunnes jäljellä on pelkkä nimi ja sekin jää historiaan. Minusta tämä kaikki on koko maalle suuri häpeä ja syytän osin kaikenlaisia marketteja ja verkkokauppaakin, jotka vieneet asiakkaita. Meitä, jotka nautimme henkilökohtaisesta palvelusta kaupoissa, varten ei kannata tuottamatonta yritystä pitää. Tämän murheellisena ymmärrän. Olen kiitollinen ja iloinen, että olen saanut Stockmannista nauttia ja teen sitä jo kolmannessa polvessa. Stockmann on aina ollut perheeni kauppa, josta on saanut kaiken tarvitsemansa. Nykyisin ei enää aivan niin ole. Muissakin maissa suuret tavaratalot kärvistelevät muuttuneen maailman melskeissä. Emme ole ainoita.

Tuulista päivää pidellessä

Niinhän tässä taas kävi, että tartuin näppäimistöön ja tulin tänne. Kesäkö meni jo? On vähän haaleaa ulkona ja tuuli melkein myrskyisä. Pasteeraillessa ulkona se on minut kaatavinaan, mutta olen onnekkaasti pannut kampoihin.

Tänään pitäisi saada väriä tulostimeen ja huomenna uudet kengät. Siis hommaa riittäisi. Kuun lopussa tiedossa taidetta. Näin heinäkuu mennä viilettää ja koko suvi kohti syksyä niin ettei huomaakaan. Liputkin salossa tällä viikolla kaksi kertaa. Oli Eino Leinon sekä runon ja suven takia ja vielä Suomen kuvataiteen päivä ja Helen Schjerfbeck. Koronan vuoksi ehkä hiukan laimeammin juhlitaan. Postikin sanoi minulle, että "vielä menee kirje tiettyihin maihin". Eikös rahti ole koko ajan kulkenut? Alkaa jo kyllästyttää koko korona, vaikka käsidesilaitteita on siellä ja täällä. Mutta turvaväliä ei aina muisteta tai ei piitata.

Istun tässä ja mietin, lähteäkö tänään liikkeelle vai paneudunko kotona vain mansikoiden syömiseen? On toki luettavaakin ja parvekkeella on mukava lukea ja kuunnella samalla puitten suhinaa tuulessa. Isotkin koivut taipuvat nöyrästi oksien sohiessa vimmatusti ympärillä. Päätän päivän tekemisen hiukan myöhemmin. Vasta aamuahan tässä mennään.

Nukuin huonosti eli siis aivan liian vähän. Aamukahvi neljältä. Tv:stä ei tunnukaan siihen aikaan tulevan mitään kiinnostavaa. Otin selvää. Ei edes Simpsoneita, joista tykkään. Eräs ystäväni ei voi heitä sietää värin takia. Rasismiako? Sarjassa kuulemma oikeastikin rasismia. On hyökätty Intiasta Amerikkaan rantautunutta kauppias Apua kohtaan. Liian osoitteleva hahmo ja ääninäyttelijänä vielä liian valkoihoinen. Kyllä meilläkin osataan. Geisha-niminen patukka on epäkohteliasta geishoja kohtaan. Karkkitehdas vaihtaa nimen. Ottivat aikaisemmin geishan kuvan pois. Lakupoika oli jo lakritsipatukasta mennyt aikaisemmin.Niin ja jugurttipurkki menettä turkkilaisen fetseineen. Tähän taas on syynä Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk, joka kielsi fetsien käytön. Tästä on tosin aikaa, sillä Atatürk toimi presidenttinä 1923-1938. Nyt päätettiin poistaa fetsimies purkin kyljestä, vuonna 2020.

Sadepisarat eivät laulaneet

Satoi eilen niin että hirvitti. Kastuin sateenvarjosta huolimatta. Pitkää kävelymatkaa ei ollut, mutta se riitti. Lähtiessä kotoa tukka oli hyvin. Sitten ei enää ollut. Sadekaavun olin jättänyt kotiin. Ostin vielä kotimatkalla torilta mansikoita. Torimyyjän kojun katoksesta valui sateenvarjooni vettä sateen lisäksi. Kaikki märkänä, kengät, takki, sateenvarjo, mekko. Kuivuvat yhä tai en ole käynyt katsomassa.

Piti lähtemäni tänään ystäväni kanssa  kaupungille. Peruimme tapaamisen. Hyvä niin, Olen kotona ja syön broileria ja valmistan porkkanasta uuniruuan. Kunhan tokenen tästä. Aamu vasta minulla alullaan. Mukissa kahvia ja D-vitamiini otettu. Uusi päivä urkenemasa. Heinäkuu alkanut.

Ostin kerran arkin väliaikaisia tatuointeja, joilla pantuani niitä ihooni, oli tarkoitus säikäyttää tatuointeja vihaavan ystäväni. Vielä en ole kokeillut. Arkissa useita kuvioita, kukkia etupäässä. Ehkä jonain päivänä... Saakohan ne ihosta pois helposti? Öljyä kuulemma tarvitaan.

Koivupuut tanakkuudestaan huolimatta heiluvat tuulessa. Sateen todennäköisyys muutamakymmen prosentin luokkaa. Ukkosta luvattu. Aurinko paistaa välillä, kunnes pilvet ajautuvat eteen. Joillekin ihmisille tämä parempi kuin paahtava helle. Minulle sopii kaikki. Kuitenkin on kesä. Kärpäsistä en tiedä. Vaikka pidän joskus ikkunaa auki, ei ole sisälle tullut kutsumattomia vieraita. Poden hiukan huonoa omaatuntoa ostettuani tätä tarkoitusta varten purkillisen raidia. Ötökät ja minä emme mahdu samaan talouteen.