Syksy ja maskit väreissä

 Ja niin minä olin eilen ihmisten ilmoilla julkista kulkuvälinettä käyttäen. En pitänyt kasvoilla maskia, kun olen usein siihen aikaan, että ei ruuhkaksi asti muita. Tätä periaatetta käytti moni muukin harvoista matkustajista. Nyt suunnitellaan vankempaa suositusta kauppakeskuksiin, vaikka sielläkin on tiettyyn aikaan päivästä varsin väljää. Maskeja on muuten hauska katsella. Mielikuvitus monissa rajana. Ovatko omin käsin ommeltuja vai tehtaan tulosta? On kukkaa, irvihammasta, ruutua ja raitaa, geometrisia kuvioita, pilkkua ja palloa. Viimeksi mainittu olisi japanilaisen nykytaiteilijan Yayoi Kusaman mieleen, joka erikoistunut pallokuviointiin. Oli Hamissa näyttely nelisen vuotta sitten.

Koivut silmissä aivan kellastuvat. Oikeammin lehdet. Koivu ei oikein ruskaa tee, mutta vaahtera sitäkin värikkäämmin. Myöhemmin syksyllä puiden pudotettua jo lehtensä ja ne kerääntyneenä kasoiksi maassa, oli hauskaa semmoseen lehtikasaan hypätä ja oikein kahistella. Nykyisin en enää tähän tapaan temppuile, vaan kävelen arvokkaasti. Tosin joskus tekisi mieli...  Vielä syksy menettelee, mutta kun eletään pimeintä vuodenaikaa jonkun ajan kuluttua, tahtoisin vain käpertyä peiton alle ja tulla esille vasta joulun jälkeen, kun valoisampi aika koittaa. Vaan en käperry.

Helsingin Sanomissa juttu lapsiväkivallasta, jota lapset tänä päivänä itse harrastavat ilman säälin häivääkään. Mistä se kertoo? Jääköön spekuloiminen viisaammille. Minä ihmettelen sitä tämän ajan tapaa, kun kaikenlaisissaa onnettomuustapauksissa puhelimella videoidaan tapahtumaa. Myös lasten raakojakin pahoinpitelyitä. Ei sekaannuta, auteta, kuvataan vain. Minä aikoinani työnsin miestäni pyörätuolissa ja usein saimme kimppuumme aasialaisten uteliaisuuden ja kuvaamisen. Eikö Aasian maissa ole pyörätuoleja ja/tai liikuntarajoitteisia? Joskus suututti, aika usein tai melkein aina, ja panin stop-merkin kädellä. Jotkut uskoivat ja toiset jatkoivat aasialaisen ikuishymyn taakse kätkeytyen. Kun tullaan Eurooppaan, mihin on jäänyt vanhojen kulttuurien käytöstavat?

Kotona tänään. Eikä mieli edes teekään harmaaseen päivään. Luen ostamaani taidekirjaa ja taiteilijan veistoksista kuvia katsellen. Epätavallisia, mutta jollain lailla "näköisiä". Hyvin inhimillisiä kaikesta tavanomaisesta poiketen. Siihen kirjaan syvennyn. Taiteilija on Patricia Piccinini.

Tiistaituumailua

 Täällä taas! Huomenta näin syysaamuna. Kuulakkuus tunki sisälle avattuani ikkunan. Luonto värittyy, ruskaa pukkaa. Ollapa metsässä ja sienessä. Hyttysistäkään ei enää pelkoa tähän aikaan vuodesta. Olivat toisinaan aikamoinen riesa.

Tänään pynttäydytään ihmisten ilmoille menemistä varten. Olin toki eilenkin. Toki-sana oli siinä luettelossa, jossa nimettiin inhottavimmat suomalaissanat. En ymmärtänyt, miksi. Mikä siinä on vikana? Tokihan on kelvollista suomea. Pannako tänään maski vai ei? Ensin otettava selvää, onko niin paljon ihmisiä, että naamari on tarpeen. Sen mukaan toimitaan. 

Vesijumppa jäi koronan takia. Minulta se jo aikaisemmin. En mieltynyt polskimiseen, ei tuntunut vedessä eikä sen jälkeen mukavalta kropassa. Edestakaista riisumista ja pukemista, suihkussa ennen ja jälkeen. Tuli jo voipunut olo, ennen kuin päästiin pääasiaan. Islamin uskoisia naisia altaassa vaatteet päällä, josta asiasta on väännetty juttua aivan sanomalehtiä myöten. Saako pulikoida mekossa vai ei? Eurooppalaisen kulttuurin pohjalta näky oli outo. Maassa maan tavalla, olisi korrektimpi vaihtoehto. En liioin huuda hurraata sillekään, kun julkisilla paikoilla kuljetaan Suomessa koko ruumis silmiä myöten burgan peitossa tai piilossa niqabin takana. Hijab on ihan ok. Nuo kaksi ensin mainittua asua ovat hiukan pelottavia, vaikka silmä jo tottunut niihinkin täällä pohjolassa. Miten todistetaan henkilöllisyys, jos tarvetta on? Voiko ja haluaako nainen silloin avata panssariaan sen verran, että henkilöllisyys tulee todettua? Ei ainakaan miehelle. Oli siitäkin kerran pitkät keskustelut, saako yleisen kulkuneuvon kuljettajalla olla turbaani päässä. Minusta siinä mentiin liiallisuuden puolelle. Mitä sillä on väliä, vaikka kuljetettaisiin hiippalakki päässä?

Otanko tänään mukaani sateenvarjon vai en? Sadetta ei ole luvattu. Joskus sade on eri mieltä kuin meteorologit. No, eihän sateenvarjo nyt niin painava ole etteikö keikkuisi mukana. Pelataan varman päälle. Taidankin tästä alkaa valmistautua päivää varten.

Runoilijan veli

 Ihanaa, joku oli lukenut blogikirjoitukseni. Ehdin jo ajatella, että minut on kokonan unohdettu. Aina toivoo, kun kirjoittaa, että joku huomaa ja lukee.

Päivät kuluvat toinen toisensa perässä ja minä mukana. Koronaa en pelkää ja maskiakin käytän siellä missä pitää. Julkisissa kulkuneuvoissa ainakin. Ja pidän sitä kasvoilla enkä leuan alla, kuten olen nähnyt pidettävän. Sitähän ei saa hipelöidä, ei laittaa uudestaan kasvoille. Kertakäyttöiset heitetään pois (ei kadulle) ja kankaiset pestään. 

Pimeä alkaa tulla jo varhain. Ei mitään kesää enää. Kynttiläaikaa. Polttelen niitä mielelläni. Antavat valoa ja lämpöä. Joskus olen itsekin valmistanut kynttilöitä maitotölkeissä. Kaikkea sitä on viitsinyt. Nyt ostan valmiita. Luen paljon, juttelen puhelimessa, tapaan joskus ystäviä, käyn kaupungilla, ostoksilla, tv:täkin katselen. Silloin tällöin jaksaa katsella jonkun hyvän leffan aina uudestaan ja uudestaan. Juonen tuntee, mutta elokuvaa katselee myös eri silmällä. Huomaa sellaista kuin ei ennen. Mieheni oli aikoinaan erään keskisuomalaisen lehden teatterikriitikko ja ehkä hänen työnsä kautta opin huomaamaan "rivien välistä".

Luen parhaillaan Väinö Kaukosen (1911-1990) kirjaa Kasimir Leinosta ruoilijana (Otava 1966). Kasimir jäi aikoinaan ehkä hiukan veljensä Einon varjoon, eikä häntä siteerata niin usein kuin 12 vuotta nuorempaa veljeään. Kasimir Leino oli paljon muutakin kuin runoilija ja Eino Leinon veli. Hän uskalsi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hän inhosi ahdasmielisyyttä ja hyökkäsi lehtikirjoituksin sen kimppuun.Hän kritisoi, oli eri mieltä ja uskalsi olla.

Siis käyköön kuinka käyneekin, mä lähden ulapalle, 
Ja jos mä voin, niin riemuiten mä näytän maailmalle,
Ett´ tarmo voittaa vastukset ja into kunnon antaa
Ja pursi pienen pienikin voi joskus kauas kantaa.

(Kasimir Leino)

Väinö Kaukonen sanoo: "Kasimir Leinon runoutta on verrattu lakastuneeseen kukkavihkoon ammoin unohtuneella haudalla." Hän eli ja oli ja vaikutti aikanaan, vaikka joutui jäämään persoonallisen ja kuuluisamman veljensä varjoon. En tiedä, tunsiko hän katkeruutta. Ehkä se selviää, kun olen lukenut Kaukosen kirjan.

Tauon jälkeen

 Pitkään aikaan en ole täällä käynyt. Nyt tulin. Syksykin tulla tupsahti kuulaine aamuineen ja viileine öineen. Lehtipuissa keltaista, kärpäset poissa.  Olen käynyt näyttelyissä, lukenut paljon, tavannut ystäviä ja pitänyt tietyissä paikossa kasvoilla maskia. Kuuntelin ja katselin Areenasta oopperan Covid van tutte, jolla on vastustajia ja puolesta puhujia. Suomalainen ei helposti niele pientä hupailua niinkin vakavasta aiheesta kuin korona. Ooppera ei kuitenkaan ollut millään lailla loukkaava eikä yliampuva. Minä pidin siitä. Olisiko myös Mozart pitänyt? Musiikkihan pohjautuu Cosí van tutteen.

Olen huolissani. HS kertoo, kuinka Aleksanterinkatu autioituu. Liikkeitä lopetetaan, asiakkaita ei näy entiseen malliin. Koronako heidät vei? Stockmann kärvistelee kuten jo usean vuoden ajan. Kolme seppää takoo kuten ennenkin, vaikka niiden vierestä Suomalainen Kirjakauppa muutti pois. Kerjäläisetkin pelästyivät koronaa, heitä ei ole enää joka nurkalla lantteja anomassa.

Kun on syksy, minä syön luumuja ja valkeita kuulaita. Torikauppiaat asuinpaikkakunnallani vielä sinnittelevät, kunnes kokoavat telttansa talven tieltä. Tänään kastuin reippaasti, vaikka oli sateenvarjo mukana. Syksy on tämmöstä, on aina ollut. Taloa ei vielä lämmitetä. Pitää pukeutua paksusti ja vetää peitto yöksi korville.

Italiasta eikä Espanjasta ole aikoihin mitään kuulunut. Kummassakin maassa koronatilanne Suomea pahempi. Meillä annetaan suosituksia esimerkiksi maskin käytössä, siellä sakotetaan, jos ei käytetä. Tartuntoja ja kuolemia enemmän, mutta niin on väkeäkin. On hyvä olla taas Suomessa ja suomalaisena.

Tämmönen piipahdus tässä. Puhelin soi. Hei.