Pakastimen sulatusta

 En ole tehnyt lohikeittoa, mutta ostanut palan lohta pakastimeen. Ehkä jonain päivänä. Sain kitkuteltua pakastimen laatikon auki ja totesin pakastimen olevan sulattamista vailla. Ei kuin hommiin. Ladoin ruoat kahteen termoskassiin ja yhteen kylmälaukkuun. Kytkin sähkön pois ja rupesin odottamaan. Ehdin sitä tehdessäni pelata pasianssia, soittaa pari puhelua ja lukea Röngän kirjaa. Sitten alkoi lohkeilla ja pienellä avustuksella pakastimen seinistä ja katosta putoili isojakin jääkimpaleita. Viskelin niitä tiskialtaaseen. Lopulta sain pyyhittyä pakastimen kuivaksi ja aloin latoa laatikoihin ruoat. Olin tyytyväinen itseeni ja työhöni.

Lounaaksi sulatin aasialaista kanakeittoa ja lusikoin sen onnellisena suuhuni ja päätin olla tekemättä mitään rasittavaa lisää sinä päivänä. Kastelin parvekekukat niiltä osin, kun sitä vaativat. Istuin partsilla hetken ja toivoin näkeväni luvattua salamointia. En nähnyt, enkä kuullut ukkosta. Satoi ja tuuli jonkun verran. Täytin kastelukannun uudella vedellä, noukin lattialta ruusubegonian kuivat kukat ja lopetin parvekepuuhat. E soitti ja rupattelimme hetken. Hänen verenpaineensa on laskenut.

Tsilari-lehti tuli. Tutkin sen tarkasti. Katselin myös Slangin menovinkit, mutta ei ollut kiinnostavaa. En myöskään näkynyt kuvissa, joita lehteä varten otettiin 12.6. Helsinki-päivänä Espan puiston lavan yleisön joukossa. Muita lierihattuja näkyi.Olin vähän pettynyt, kun olin sentään kovasti pynttäytynyt.

Avasin ikkunan ja haistelin orastavaa syksyä. Kova tuuli heitellyt oksan pätkiä pitkin pihaa ja varikset kaivaneet pientä roskista viskoen sen sisällön pitkin mantua. Jos olisin ollut kunnon talon asukas, olisin tietysti poiminut ne ja pannut takaisin siihen pieneen roskikseen. En ollut kunnon asukas. Puolustauduin sillä, että varis olisi seurannut urakointiani ja saatuani työni päätökseen ja poistuttuani paikalta, olisi lintupahanen tehnyt jälleen saman roskisdyykkaritempun. Sitä paitsi en ollut sinä päivänä edes ulkona. Enkä ole huomennakaan. Mutta ensi viikolla aion stadiin.

Katseltu urheilua

 Nyt on yleisurheilua niin paljon, että tulee korvistakin. Seurasin tiiviisti Budapestin tapahtumia. Jännitin, pääseekö Armand Duplantis yli 623, joka olisi ollut hänen uusin maailmanennätyksensä. Ei päässyt. Voitti kuitenkin kilpailun ja sai kultaisen mitalin. Nyt odotan Suomi-Ruotsi -ottelua ja se pidetään Tukholmassa.

Yläpuolellani asuu liikkuvaista väkeä eli juostaan, tömistellään ja melutaan. Uskon tämän johtaneen siihen, että makuuhuoneeni seinältä putosi taulu. Kaatoi sen tehdessään yöpöydältä valaisimen, mutta pysyi ehjänä kuten valaisinkin. En ole vielä naulannut taulua. Valaisimen nostin pystyyn. Tuulettimet panin pois, kun päättelin, ettei helteitä enää tule. Taloyhtiö ei vielä lämmitä, jotta palelen joskus. Parvekekukat kukoistavat, vaikka toivon jo, että osoittaisivat menehtymisen merkkejä. Onneksi ei tarvitse jokikisenä päivänä enää kastella.

Ostin keräkaalin. Mitä siitä voi valmistaa? Tyydyn vuolemaan juustohöylällä sopivia nauhoja salaattiin. Liha-kaalilaatikko ei kiinnosta. Syön tuoreena. Mansikka-aika alkaa olla historiaa. Olenkin pistellyt takuulla kymmeniä litroja. Espanjalaisia sitten joskus myöhemmin.

Lueskellutkin olen. Nyt menossa Tim Walkerin Lost in Finland. Luettu aiemminkin. Pitäisi taas mennä kirjakauppaan. Minulla on kirjastokortti. Voisin joskus saada itsestäni niin paljon irti, että lähtisin kirjastoon. Joskus nimittäin onnistuu, eikä lainakirjassa ole kuolleita hyttysiä, hiirenkorvia tai osaa voileivästä. 

Taidan mennä nukkumaan. Ollaan jo puoli tuntia menty uutta päivää.

Mekon metsästystä

 Jaahas, se on sitten suven loppua jo. Nopeasti kiitää ohi, ettei ehdi kissaakaan sanoa. No, vuoden kuluttua taas hollilla.

Olen metsästänyt mekkoa syyskylmiin. Matkustanut urheasti keskustan isoihin kauppoihin ja tullut tyhjin käsin kotiin. Syys- ja talvisesonki ei ole vielä vaatemaailmassa alkanut täydellä teholla. Ratikoiden ihana kolina on korvannut sen puutteen. Minä kun ratikankuljettajan tyttären tyttärenä rakastan sporia. Tykkään myös yleisurheilusta ja sitä tulee nyt näköradion täydeltä Unkarin maasta. Odotan Armand Duplantisin esiintymistä seiväshypyssä. Suomalaiset eivät ole oikein vireessä. Vuosia kulunut siitä, kun olimme parhaiden joukossa ja ihan palkintopalleilla asti. Muut naiset ja miehet muista maista. Urheilu sentään pääasia. 

Parvekekasvillisuuteni ei osoita minkäänlaisia luupahtamisen merkkejä. Kukoistavat kiusallakin. Onneksi ei ole hellettä, että kastelun voi joskus jättää väliin. Lierihattuilmoja ei tulekaan. Tuulettimetkin ovat pitkään olleet jouten. Koivuissa keltaista ja lintumaailmassa hiljaista. 

Ostin pari kirjaa ja toisen jo luin. Pitkään olen pähkäillyt Matti Röngän kirjojen kanssa ja nyt minulla on luettavana hänen teoksensa. Rönkä on YLE 1:n uutistenlukija ja kirjoja kirjoittaessaan kirjailija. Teksti sujuvaa, ammattimies. Toinen kirja on Vera Valan, jota en edes nimeltä ole tuntenut. Ystäväni suositteli.Kirjailija asuu Italiassa ja Italiasta kirja kertoo. Panin kirjanmerkiksi saamani postikortin, jossa Dante Beatricen kanssa. Maalauksen Liverpoolin galleriassa on tehnyt Henry Holiday vuonna 1883. Beatrice oli Danten rakastettu. Ja minä olen lukenut Danten "Jumalaisen näytelmän" kannesta kanteen. Se saavutus on nimittäin kehumisen paikka.

Tänään vasta illalla Budapestistä urheilua, että on vaikka lukemiselle aikaa. Ulos en aio ja kun aion, on taas lähdettävä keskustaan. Ei ratikoiden takia, vaan onpahan muuta toimitettavaa.