tiistai 30. kesäkuuta 2020

Marokkolainen ras el hanout

Sataa vettä ja minä lähdössä asioille. Ei voi siirtää poutaisempaan päivään. Sateensuoja vai sadekaapu? Pukeutuako sievemmin ja tipsutella suojan alla vai antaako kaavun peittää koko itseni? Järki vai tunteet? On muutama tunti aikaa ratkaista ongelma.

Ostin porkkanoita, niitä uusia. Otin netistä reseptin "naattiporkkanat  ras el hanout-voissa". Mikä on ras el hanout? Mausteseos kuten curry. Menin kauppaan ja nyt minulla on tarpeet porkkanareseptiin. Netti tiesi kertoa Mill & Mortar, johon mausteperheeseen  ras el hanout kuuluu, olevan tanskalainen. Mausteet luomua. Ihastuin metalliseen maustepurkkiin ja nyt kaipaan entistä maustehyllyäni, joka aikoinaan koristi keittiöni seinää antaen kuvan osaamisestani ruuanlaitossa. Maustehylly kuului melkein kaikkiin keittiöihin, nykyisin harvemmin. Ehkä huomernna paneudun porkkanoihini. Ensin ne  paistetaan kokonaisina valkosipulin ja ras el hanoutin kanssa pannulla ja sitten siirretään uuniin. Tarvitaan appelsiinia, sitruunatimjamia ja pippuria loppusilaukseksi. Ei tunnu vaikealta, että vuosien ajan uinumassa ollut kotikutoinen kokkitaitonikin tähän pystyy.

Eilen paistoi ja humputtelin siellä ja täällä ulkona. Piti saamani muun muassa väriä tulostimeen. Myyjä kertoi tuotteen loppuneen hyllystä ja tällä viikolla tulee lisää. Tarvitsen melkein aina myyjän kaupassa. Kärsivällisyyteni ei riitä, että etsisin itse tavarapaljouden joukosta, jos ei heti osu silmään. Ei liioin riitä myyjän osoittaminen kädellä "tuolla päin". Yleensä saan avun, niin eilenkin. Koko värin tarve alkoi siitä, että tulostimeen ilmestyi enen näkemätön hälytysvalo. Ei kuin viestittämään asiantuntijaystävälle, mitä tehdä ja mikä virka valolla? Olen ennenkin vaihtanut värikasetin, mutta sen mukaan, kun printattava paperi on ollut lukukelvoton. Valonappulan olemassaoloa en ole edes tiennyt. No, ystäväni, tietäväinen mies, neuvoi ja pulma ratkaistiin.

Olen ajatellut kirjoittaa tähän blogiin useammin. Mitäs siitä sanotaan?




sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Täällä taas tänään

Päivää pitkästä  aikaa. Hellettä on pidellyt. Korona yhä meitä ihmisiä kiusaamassa, vaikka jo hiukan hellittäen. Rajoituksia purettu, matkustaakin saa. Povataan toista aaltoa. Minkälaisena ja koska?

Juhannus oli ja meni. Mittumaariksi kutsuttu keskikesän juhla. Minä ilman seremonioita, ei juhannussalon ympärillä piiriä, ei kukkia tyynyn alla, ei juhannusheilaa. Muuten mukavasti. Olen lupsutellut kaupungilla, tehnyt joitakin tärkeitä ostoksia ja potenut peukaloani. Sen kynsi ollut ongelma vuosien ajan jäätyään joskus kauan sitten taksin oven väliin. Toisinaan sitten antaa kuulua itsestään kipuilemalla ja nyt on taas se aika. Harmittavasti. Toimin toisella kädellä vain neljän sormen varassa kuten piirretty hahmo. Mitä varten heillä muuten on vain neljä sormea?

Lueskelen, vaikka ei sitä voi lueskeluksi, joka minusta tarkoittaa ei vakavaa lukemista, sanoa. Siis minä luen tositarkoituksella. Usein ja paljon. Istun parvekkeella suuri aurinkohattu päässä viilempänä aikana, kun aurinko ei vielä sinne täysin paista. Kun se sen tekee, on siirryttävä sisälle. Aurinko ei ole terveellinen eikä ruskettuminen muotia. En salli sen langeta edes säärilleni. Panen purkista, jos kuljen paljastavasti ja nilkkarengas säihkyen. On tämä suviaika niin herttaista.

Iimeilailen myös sinne ja tänne ystävilleni. Puhun puhelimessakin. Kirjoitan paperikuorikirjeitä eräälle henkilölle ulkomaille, mutta postilaitos kummassakin maassa venkoilee. Koronan syytäkö? Pasteerailen kaupungilla kun sille päälle satun joko yksin tai jonkun ystävän kanssa. Asiaan kuuluu jälkimmäisessä tapauksessa mennä kahvilaan tai juomaan lasillinen samppanjaa. Voi sitä päiväsaikaan mennä yksinkin. Ne ajat, jolloin naisen ei ollut sopivaa mennä ilman herraseuraa mihinkään, ovat takanapäin. Naiset alkoivat panna kampoihin, orastava tasa-arvoisuuden tietoisuus alkoi ja sitä käymme vieläkin monessa asiassa. Naisen euro on miehen euroa pienempi ja moneen työpaikkaan mennään hyvä-veli-menetelmän mukaan. Joku ottaa aina kirjaimellisesti Pietarin sanonnan "heikompi astia". Minä en aivan kaikessa tasa-arvoa kannata, on hetkiä, jolloin ehdottomasti tahdon olla se heikompi astia. Eräs ysstäväni on sanonut, että tasa-arvo joko on tai ei, osittaista ei ole.

Asettaudun tästä nyt sunnuntain rauhaan, kuoriudun yöpaidasta ja aloitan aamupuuhat, joista urkenee uusi päivä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Uni

Näin yöllä unen. Näen usein unia. Viimeöinen uni ei ollut hyvä uni. Se oli tavallaan painajainen. Ja mistä se putkahti alitajuntaani? Ja miksi?

Olin naimisissa kuten oikeassakin elämässä. Mieheni tahtoi avioeron. Uni ei kertonut syytä. Meillä oli täytynyt olla mahtava riita, josta tämä seurasi. Mieheni ilmoitti, että hän jättää minut ja minun on alettava laittaa ruokaa itselleni. Hän ei sitä enää tee. Olin rahaton ja koditon. Hän tahtoi minut yhteisestä kodistamme ulos. Menin pankkiin ja kysyin virkailijalta saldoni määrää tilillä. Siihen heräsin.

Juodessani aamukahviani myöhemmin, mietin, mistä ihmeestä uni tuli?  Emme olleet puhuneet koskaan avioerosta. Riitoja pitkän avioliittomme aikana oli, totta kai. Jokaisella on. Unet ovat kummallisia. Joku sanonut niiden syntyvän tapahtuneista tai toiveista. Mene ja tiedä. En pitänyt unestani ja yleensä näen niitä mukavimmista aiheista. Ihminen ei edes muista kaikkia uniaan, vaikka niissä elää yön aikana. Unet ovat lyhyitä ja niitä on useita. Muistissa säilynyt ainakin minulla on kokonainen näytelmä. Ikään kuin koko yön kestävä. Usein olen siinä kuin sivustakatsojana, vaikka saatan olla yksi päähenkilöistä. Unien näkemisalue liittyy REM-tilaan. Muulloin nukutaan kevyemmin ja unia näkemättä. Voiko ihminen rakentaa ennen nukkumista unen, jonka haluaa nhdä? Kirjoittaisinko näytelmän yöks?  Ketkä lisäkseni näyttelijöiksi?  Nythän voin valita maailman parhaita näyttelijöitä seurakseni. Olen joskus yrittänyt, mutta henkilöt ovat minulle tuttuja, omaisia ja ystäviä. Usein yksi on oma mieheni ja yleensä hauskemmassa roolissa kuin puolisona, joka haluaa päästä vaimostaan eroon.

Edellinen teksti oli toukokuun alussa. Nyt on jo kesäkuu menossa. Koronaa edelleen, mutta rajoituksia höllennetty. Terassit avautuneet, museot, uimahallit...   Muistetaanko turvaväli? Ei virus vielä ole ajettu pois.