Koko päivä stadissa

 Käppäilin eilen Stadiin ystäväni kanssa. Tuli nälkä ja menimme lounaalle Kappeliin. Sitten myöhemmin alkoi kahvihammasta kolottaa ja menimme Kämpin terassille. Aurinko paistoi lämpimästi ja kansaa oli liikkeellä hyvin runsaasti. Espan puiston penkit pursuivat istujia ja me suunnistimme kohti Espan lavaa. Katsomo oli täynnä vaikka Arja Korisevan konsertin alkuun oli kaksi tuntia. Saimme paikat melkein eturivistä kuitenkin ja aloimme odottaa esityksen alkamista. Ihmisiä kertyi kaiken aikaa lisää. Kiersivät ja kaarsivat katsomoa, mutta täyttä oli. Joillakin oli omat retkituolit mukana ja loput tyytyivät seisomapaikkoihin. Kaikki odottivat tähden ilmestymistä ja lopulta hän pelmahti paikalle ilmoittamaan että kohta aloitetaan. No, siinä kutvahti aikaa ja kansa kärsivällisesti odotti. 

Sitten tähti taas tuli ja ihmeteltyään ihmispaljoutta alkoi laulaa. Vakavaa ja iloista, Eino Leinoakin ja tuttuja lauluja sekä vähemmän tuttuja. Koriseva kertoi välillä itsestään ja me taputimme hurjasti silloin tällöin. Joku huuteli kysymyksiä ja Koriseva vastasi. Osasi ottaa yleisönsä, tottunut oli. Tykästyin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja ystäväni ja minun oli lähdettävä kotiin. Ei kuin metroon ja jo viilenevässä illassa päätimme yhdessä olomme, sanoimme "näkemisiin". Hauska päivä oli päättynyt. Koko päivä siinä meni, mutta kivaa oli. Kyllä Helsingissä kelpaa flandeerata suviaikana, katsella ihmisiä, turisteja, katujen vilskettä ja Espan puiston vanhoja puita. Ystäväni ei tiennyt puiston olleen alkuaan vasikkahakana ja siksi sitä joskus kutsuttiinkin. Vasikat saivat väistyä, kaupunki valtasi tilaa, Kappeli rakennettiin ja nykyisin Kappelin silloinen ahkera vieras Eino Leino seisoo tanakasti kiveen veistettynä jalustallaan katsellen 2000-luvun meininkiä. Runeberg tähyää merelle ja aina hänen päälaellaan seisoo lokki. Niin nytkin. Ei mitään kunnioitusta kansallisrunoilijaamme kohtaan. Puutarhatonttu on yhä Kappelin katolla ja olen varma, että ravintola jakaa edelleen valheellista tietoa sen olevan Ville Vallgrenin. Ei ole. On yksi puutarhatonttu muiden keralla, joita oli 1800-luvulla kartanoiden puistoissa ja joissakin yhä kertomassa varhaisesta kreikkalaisuudesta ja antamassa tyylikkyyttä kartanoille.

Lauantain jutustelua

 Kävin stadissa, mutta en ollut ratikassa. Katselin liikennettä, ihmisiä, taloja. Katselin minun Stadiani. Kotimatkalla ostin mansikoita, kirsikoita ja aprikooseja. Poikkesin myös kauppaan, josta saa kuivattuja ja sokeroituja hibiskuksen kukkia. Syön makeisina.  Ovat kauniita ja makoisia, ei liian makeita. Seuraavaksi aion tutustuttaa itseni hibiskusteehen. Kasvia sanotaan kiinanruusuksi. Vaikka ei se ruusua kukinnaltaan muistuta. Eikä päivänkakkaraa. Kukan kauneuden näkee, vaikka se on kuivattu ja sokeroitu. Ylellinen herkku. Teehen pantava on menettänyt suurimman kauneutensa, mutta muisto on.

Vaihdoin vuodevaatteet ja panin vanhat koneeseen. Ovikello soi, mutta en avannut. Sitten tuli mieleeni, että ei suinkaan samassa taloyhtiössä asuva uusi tuttavuuteni. Olisi pitänyt avata. Olin paneutunut pyykin ripustamiseen, etten viitsinyt vaivautua, kun en ketään edes odottanut tulevaksi. Ovisilmästä en käy kurkkaamassa. Tuntuu hölmöltä, jos/kun ei kuitenkaan avaa.

Hiukset taas kondiksessa, kiitos kampaajan. Samalla reissulla kävin Hakaniemen hallissa ja ostin punaista lihaa. En ole aikoihin syönyt. Myyjä paketoi minulle erilaisia punaisia lihoja. Panin kaikki pakastimeen odottamaan himoa sen lajin lihan syömiseen. Poikkesin myös oliivimyyjän luo ja nyt on runsas valikoima ihania oliiveja. Lisäksi terveellisiä ja sydämelle hyväksi. Nappiostos!

Maan länsiosaan luvattu hirmuisia sateita. Aikaisemmin sanottiin sateen ulottuvan koko eteläiseen Suomeen. Kuivin jaloin olin roskiksella. Jos tänne päin ropisee, niin siitä vaan. Ulos ei ole tarvetta mennä. Huomenna laitan ruokaa. Pidän kasvispäivän. Uuniin  paistumaan kasvisvuoka. Jälkiruoaksi hibiskuksen kukka ja pikkuruinen kupillinen espressoa. Ja kerään voimia jalkapallon finaalin katsomiseen. Olen joitakin yöosuuksia seurannut. Oli pitkä mm-rupeama ja aina eri paikassa pitkin Amerikan mannerta. Sanomalehti hymissyt Argentinan Lionel Messistä ja Portugalin Cristiano Ronaldosta. Maailman parhaat pelaajat. Eikä minulle ole vieläkään valjennut, kuinka paitsio tapahtuu. Tenniksestä en tiedä muuta kuin 15,30 ja 40.

Tässä tämä taas olikin.

Hei taas

 Kohta koko kesä ohi ja minä en ole päässyt oikeastaan puusta pitkään, mikä tarkoittaa esimerkiksi Espan puiston penkkiä tai pasteerailua muuten vaan kaupungin sydämessä. No en minä koko aikaa ole kotonakaan viihtynyt. On tullut mentyä sentään lähikulmille, kasteltua kukat partsilla, ostettua pari uutta kirjaa ja laihduttua kilo. Tänään tein intialaista kanakastiketta kaikkine mausteineen. Panin pakastimeen.

Joku oli kirjoittanut heippalapun ulko-oveen. Ei saa tupakoida kodeissa ja lapun allekirjoittanut on sitä mieltä, että kieltoa rikotaan. Olen samaa mieltä. Aika useinkin varsinkin illalla tulee nenään minunkin kotonani voimakas kessuttelun haju. Mistä lie hormistoa pitkin ryöminyt. Portaassa ei haise. Olen käynyt tutkailemassa. Joku siis todellakin on kiellosta piittaamaton. Niin monessa asiassa ollaan, että miksi ei tässäkin. Isommissakin jutuissa.

Käppäilin Prismaan eräänä päivänä. En ole ennen käynyt. Iso oli puoti ja ainakin kahdessa kerroksessa. Olin vain ruokapuolella ja siellä meni toista tuntia, kun en paikkaa tuntenut, enkä mitään heti löytänyt. Väsyin ihan. Mitä varten pitää olla niin valtavaa kaikki? Muistan lapsuuteni kivijalkakaupat, jotka olivat pieniä, eikä mitään saanut ottaa itse. Myyjä antoi ja kääri huolellisesti paperiin. Sitten kysyi "tuleeko muuta?" Joskus tuli.

Jalkapallon mm alkaa olla lopuillaan. Olen seurannut, valvonut ja yrittänyt selvittää itselleni, koska on paitsio. Tennistäkin oli Wimbledonissa. Pelaajilla säännön mukaiset valkoiset peliasut. Katsomossa vanhoja konkareita jopa vuosikymmenten takaa. Niin ja Walesin prinsessa, joka kuulemma pelaa itsekin.

Tänä iltana potkitaan taas palloa ja minä aion valvoa ja katsella. Kun en nuku muutenkaan. Hyödynnän valveilla olon.