Täällä taas

 Sitten viime näkemän,on aikaa kulunut. Joulutkin vietetty ja uusi vuosi jo hyvällä alulla. No, ei täällä ole minulla lukijoitakaan. Yleensä kirjoitankin itselleni ja omaksi ilokseni ja jos joku lukee, hyvä niin ja olen iloinen. Niin että minulle kuuluu hyvää. Tosin en talvesta tykkää, mutta minkäs teet. En liioin ole mikään lumen ihailija enkä ajattele, että on niin valoisaa kun maa on valkoinen. Minulla on sähkövalo ja kaduillakin on lamput. Ja nythän päivä on alkanut pidetä. Kohta on kevät.

Luen paljon. Yleensä iltaisin vuoteessa. Laitan ruokaa ja tutkin keittokirjoja. Lörpöttelen joskus puhelimessa, vaikka sekin on harventunut vuosien mittaan. En lenkkeile enkä käy salilla. Vietän suhteellisen aktiivista elämää ja viihdyn itseni kanssa. Ystäviä? Jokunen vielä tallella. Riveihin tullut huolestuttavasti aukkoja. En yleensä haikaile entisten aikojen perään, mutta joskus tulee mieleen, että ovikello ja puhelin soi alvariinsa. Oli puoliso vierellä, suunnittelimme matkoja. Ja toteutimme niitä. Maailmaa on nähty.

Luin eräänä päivänä matkakirjaa Italiasta. Muistui mieleen Toscana, jota etelämpänä en Italiassa ole ollutkaan. En Roomassa enkä Napolissa. Jälkimmäisen näkeminen ainakin ennen vanhaan tappoi. "Nähdä Napoli ja kuolla". Tv näyttää matkaohjelmia ja niihin on usein ympätty ruokajuttuja. Joku tomittaja matkustaa maasta toiseen vain maistellakseen ruokia. Minustakin ruoka eri maissa on kiinnostavaa. Enkä suurin surminkaan ole kaivannut lihapullia ja muusia. Kunkin maan omat ruoat ovat maistuneet ja kokemuksia on ollut erilaisia. Kyproksen Limassolissa olen saanut kala-aterian, jota vieläkin muistelen. Se ei unohdu. Kotimaisilla kalatiskeillä ei ole silloisia kaloja tullut vastaan. Kirjolohi ja ahven ovat täällä suosittuja. Itse pidän kuhasta. Liian harvoin vain tulee kalaa laitettua. Sitä paitsi olen enemmän kallellaan kasvisruokiin päin. Ei, ei minusta vegaania tule.

Tänään suunnitelmissa kaikenlaista kotipuuhaa. Uuniin peruna-palsternakkavuoka ja varsinainen lounas koostuu eilisestä kukkakaalikeitosta. Nyt taidan laittaa toisen mukillisen cappuccinoa.

Hei pitkästä aikaa

 Pitkästä aikaa taas täällä. Kesäkin mennyt ja syksyn pimeät tulleet. Puut pudottelevat lehtiään, luonto hiljenee ollen odottavalla kannalla talven tuloa varten. Luen paljon, laitan ruokaa ja  joskus jopa tapaan ystäviä, läpisen puhelimessa ja palelen kotona, kun lämmitystä alennettiin. Kaksi ylimääräistä patteria lämmittää, joista toisen hankin muutama päivä sitten. Kynttilät palavat ja niistäkin leviää lämpöä. Olen oikea vilukissa.

Ateneumiin aion, kunhan sille päälle satun. Uusi näyttely, jossa mukana Gustav Klimt. Pitää ehdottomasti mennä katsomaan. "Suudelma" on minulla maljakon kyljessä ja joskus ollut  julistekin Klmitin työstä, mutta se jonnekin hävinnyt aikojen saatossa, joita on ollut paljon.

Ensi viikolla tapaan erään ystäväni. Lounastamme ja juttelemme. Hän on vanha koulutoverini rinnakkaisluokalta. On mukavaa taas tavata ja kuulumiset vaihtaa, vaikka sitä tulee tehtyä puhelimitsekin.

Minulta varastettiin sateensuoja. Putosi ostoskkeskuksen konportaissa ja takanani tuleva sieppasi sen salamannopeasti, ohitti minut ja sinne katosi sateens uojani kanssa. Rontti! Ostin uuden, mutta se ei aukeakaan napista, kuten se varastettu. Harmittaa ja suorastaan kiukuttaa moinen ilkeä teko. No, meitä on varkaidenkin junaan ja heitäkin vielä jää asemalle.

Tämmöostä kuuluu tänään tässä ja nyt. Mukavaa torstaipäivää.

Tiistaiterveiset

 Hei taas ja pitkästä aikaa. Kesäkin jo, kärpäset ja kaikki. Lämmintäkin pitelee, vaikka ei aivan hellettä. Kai vielä ehtii. Olen oleskellut siellä ja täällä, ollut kotona, kastellut parvekkeen kukkia ja siirtynyt kesävermeisiin. Nyt alkaneella viikolla syntymäpäiväkekkereille. Sankari täyttää 475 vuotta.

Juttelin Italiaan puhelimen välityksellä. Hyvin siellä menee, josta olen vilpittömän iloinen. Pitkä aika edellisestä puhelintapaamisesta vierähtänyt. Tästä kutvahtikin mieleen, että nyt, kun olen jo kertaalleen lukemieni kirjojen kimpussa niitä taas lukien, niin otinpa hyllystä Sirkku Salovaaran  La mia Italia-nimisen kirjan. Kirjailija kutsuttiin Matera-nimiseen kaupunkiin, joka on kuuluisa luola-asumuksistaan. Ja siitä taas tuli mieleeni Espanjassa sijaitseva kaupunki Guadix, jossa yhä edelleen asutaan luolissa ja joista yhdessä pääsin visiteeraamaan. Asunnossa vain yksi ikkuna. Siinä huoneessa, joka oli uloimmassa seinässä, jossa myös ovi. Muut huoneet sisemmälle louhitut tietysti ikkunattomia. Alun perin asumukset olivat köyhemmälle väeställe tarkoitettuja, mutta nykyisin jo luksusta ja haluttuja kaikkine mukavuuksineen, sähköineen ja vesineen. Paksut seinät pitävät lämmön talviaikana ja kesällä huoneet ovat viileitä. Sievä koti tämäkin, jossa kävin ja joka toimii perheen museona maksua vastaan. Itse tuskin viihtyisin tällaisessa asunnossa jo pelkästään lievän klaustrofobiani takia. Mutta olen iloinen, että tämmöisenkin asumusmuodon näin.

Tänään kotona. Eikä siihen olemiseen ole minkään valtakunnan suunnitelmia. Minuutti kerrallaan päähän pälkähdyksineen. Ruokapuolikin järjestynee pakastimen avulla. N soitti ja kertoi panneensa juuri uuniin banaanikakun. Juttelimme muutakin ja sovittiin alustavasti ensi viikon tapaaminen.

Panin harkintaan uuden hatun ostamisen. Kun menen kaupungille, niin en luultavasti enää harkitse, vaan menen ja ostan. Stockmannista taas hälistään. Itäkeskuksen Stocka lopetetaan ja Lindex Group miettii, mitä muille tehdään. Mitä ajattelisi Georg Franz Heinrich Stockmann, joka aloitti vuonna 1862 ensimmäisellä kauppaliikkeellään Kauppatorilla, nyt suureksi liikeyritykseksi kasvaneesta Stockmannistaan, jolla menee huonosti? Ja jonka moni asiakas pelkää loppuvan ja katoavan Helsingin katukuvasta samoin kuin sivuliikkeistään muualla. Jää nähtäväksi. Olen liittynyt surevien joukkoon.

Melkein vappu

 Vappu aivan nenän edessä, enkä tarkoita henkilöä, vaan  tuota kevään juhlaa vappua. Ostin juhlan kunniaksi kuusi ylipitkää nakkia ja omenasiideriä, punssirullia ja vadelmia. Kyllä niistä saa hulppean vappulounaan. Olen vaatimaton ihminen, hillitty ja vähään tyytyvä. Sitä paitsi olen kotona, kuten niin monet vaput viime vuosina. Ullanlinnanmäki ja kunnon lounaat ovat kaukana takanapäin. En heiluttele enää edes vappuhuiskaa. Olen silti täysin tyytyväinen.

Olen uusinut museokorttini ja aion käyttääkin. Pääsi vanhentumaan. Tai oikeammin päästin itse. Odotan suurella ja kasvavalla kiihkeydellä syyskuussa Ateneumissa avautuvaa näyttelyä, jossa mukana Gustav Klmtin teoksia. Minulla on hänen Suudelma maljakon kyljessä ja on mukeissakin Klimtiä pienen elämäkertakirjasen lisäksi. Syyskuuhun on matkaa. Muuta sitä ennen.

Lukemista ja vetreyttävää käyskentelyä kaupungilla. Kesäkuussa on Helsinki-päivä ja ei kuin sinne mukaan. Koivut jo lykkivät vihreää ja pihalla kukkivat tulppaanit valkovuokkojen kanssa kilpaa. Kevät pöllähti tavallista aikaisemmin ihmisten iloksi. Onhan se niin somaa.  Linnut visertävät ja rohkeimmilla ihmisillä jo t-paita päällä. Melkein kesästä kiskottava kaikki irti. 

Helsingin sinisen bussin kuski oli yrittänyt estää korkokengillä kulkevan naisen pääsyn kulkuvälineeseen. "Ei korkokengillä" oli tyly kielto, josta korkokenkäinen ei välittänyt, vaan astui tyynesti bussiin. Kuljettaja ei sentään yrittänyt väkisin estää ja joutuikin myöhemmin, ilmeisesti ilmiannon perusteella, esihenkilönsä puhutteluun, että emme määrää, miten matkustajan pitää pukeutua. Kuski oli luvannut olla enempää puuttumatta kenkien korkoihin. Syy viha korkokenkiin jäi selvittämättä.

HYVÄÄ VAPPUA!

Reilusti yli kymmenen astetta

 Kyllä, kevättä on. Lämmintä, aurinkoa ja t-paitoja. Jälkimmäisiä heti kun kynnelle kykenee. Linnutkin jo ääntelevät pihapuissa. Reviirit haussa. Kevätkukat puhjenneet nurmikolla ja minä siirtynyt jälleen kevyempiin vaatteisiin. Tallinnanaukion torimyynti alkanut. Orvokkeja kaupan partseille ja espanjalaiset mansikat halventuneet. Kotona sisällä tulee vilu, kun patterit jääkylminä. Viileää ja kosteaa. Ja tyhmää taloyhtiön puolelta. Kanniskelen hankkimaani lisälämmitintä huoneesta toiseen. Kietoudun torkkupeittoon ja nukun paksun unuvapeiton alla öisin. Hyvä luoja, kuinka tääällä on kylmä. Nytkin. Kädet ja nenä eivät ole enää aikoihin kokeneet lämpiminä oloa.

Taloon tullaan kahden viikon aikana nuohoamaan ilmanvaihtokanavia. Homma alkaa ensi viikolla ja pitää asukkaat skarppina, kun ei tiedä minä päivänä kulloinkin kenenkin asuntoon tullaan. No, sekin työ on tehtävä ja hyvä niin. Toivottavasti soittavat ovikelloa ja odottavat ennen kuin avaavat yleisavaimella oven, että asukas ei tule yllätetyksi epämukavassa tilanteessa.

Tänään en mene minnekään. Ostin kukkakimpun kotiin ja siinä on mukana kaksi keltaista kukkaa muistuttamassa pääsiäisen lähestymisestä. Tänään kiirastorstai. Huomenna onkin sitten jokavuotinen pitkä perjantai, jota lapsena hiukan pelkäsin. Sääkin oli joskus teeman mukainen, pilvinen ja harmaa. Rapussa ei saanut metelöidä ja me mietimme, miksi. Koulussa sitten myöhemmin uskontotunnilla asia selvisi ja minä pelkasin sitä pitkää perjantaita entistä enemmän. Seuraava päivä, lankalauantai, olikin jo helpompi ja pääsiäisen pyhinä sai jo hengittää ja syödä suklaamunia.

Yritin olla laiska ja ostaa kaupasta valmiiksi paistetun lampaan palan. Oli vain savustettuja. En ostanut. Ostin lampaan ulkofilettä ja paistan niitä. Mutta täällä päin ei tunneta minttuhyytelöä. Jäin sitä ilman. Minttu ja lammas kuuluvat yhteen. Panen mintun lehtiä. Tässä se minun pääsiäiseni sitten onkin. Ei edes suuremmin rekvisiittaakaan. Miehen kanssa maalsimme munia ja yleensä vietimme pääsiäisen mökillä. Enää ei ole miestä eikä mökkiä.

Hyvää pääsiäistä.

Kevättä jo

 Koko eilisen päivän keräsin etupäässä henkisiä voimia  tämän päivän imuroimiseen. On yksi niistä hommista, joista olen mato laistamaan. Nyt se oli pakko tehdä ja ajattelin ahkeroimiseni jälkeen levätä ja samalla kertoa uurastamisestani. Vaikka se tuskin ketään kiinnostaa.

Eilen laitoin tuhdin juuresmunakkaan, josta tuli paksu ja maittava. Kone raastoi ainekset, minä paistoin sipulit ja joku kana oli muninut munat. Jäi täksikin päiväksi. Tykkään kasvisruoista, enkä pidä pahana, jos liha jää vähemmälle. Siinä syödessäni muistin, että muinaisina vuosina, kun oli vieraita, tein jälkiruoaksi portviinijäädykettä. Ei kuin ohjeita netistä ja huomenna laitan yhden ilman portviiniä sieltä helpommasta päästä. Ihan vesi herahtaa nytkin kielelle.Ei tarvita jäätelökonetta, pakastin riittää.

Espanjalaiset mansikat ovat saapuneet. Yhtä pulleina ja suurina  ja mansikoita vain maultaan heikosti muistuttavina. Ostin. Ovat ne kumminkin mansikoita. Kellon viisaritkin pantiin tunti eteen päin, niin että virallisesti on kesä. Kesäaika kuitenkin. Ja huomenna huhtikuu ja aprillipäivä. Eipä ole enää aprillaajia. Ennen oli ja menin usein lankaan. Jo muinaiset roomalaiset viettivät aprillipäivää. Ihan kiva juttu onnistuessaan vieläkin. 

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on niin kevättä, niin kevättä. Villahousujakaan ei enää tarvita ja hansikkaat vaihtuivat ohuempiin. Pihalla jo jokunen istutettu kukka kukkii. Huomasin roskikselle mennessäni. Syreeni kuitenkin vielä vallan vaiti, eikä lintumaailmassakaan kuhista. Muutama varis asioi puustossa ja koivutkin yhä kaljuina. Mutta kyllä se tästä.

"Kevätilmoissa ylitse pääni
soi musiikki levoton
kuin kultaisten rumpujen ääni -
vai Paninko huilu se on?"

(Lauri Viljasen runosta Evoe!)

Pullavanukas

 Eräänä päivänä päätin tehdä pullavanukasta. Ikiaikainen jälkiruoka, jota on aina tehty. Minun tekemisestäni on kuitenkin vuosia ja nyt putkahti mieleen. En tehnyt pullasta, vaan kuorettomasta vehnäpaahtoleivästä. Tuli niin makoisaa, että pistelin sen yhden päivän aikana. Menin vaa´alle ja hupsista. Siellähän vanukas näkyi selvillä numeroilla.

Kotona olen perjantaihin asti jolloin tikit menen poistattamaan. Luen Leen kirjaa, katselen tv:stä päiväohjelmia, mutta en missään tapauksessa tee kotikultani eteen mitään tähdellistä. Siis pitäisi ainakin imuroida. Konepyykkipesua tein vaihdettuani vuodevaatteet. Niin, ja laitoin minä taas uunijuureksiakin. Jääkaapissa on aina tarvikkeet, enkä suinkaan halua, että alkavat nahistua. Tykkään uunijuureksista, vaikka onhan niissä kova pilppuaminen ja kun on vain nuo yhdeksän sormeakin käytössä toistaiseksi. Animaatiosarjan Simpsoneilla on aina vain kahdeksan. Varpaitakin saman verran kuten kaikilla piirretyillä hahmoilla. Olkoon syy moiseen mikä tahansa, on se minusta hauska.

Toinen K soitti ja hän on se K, joka ei puhu sairauksista. Ei edes kysellyt etusormeni  vointia, jonka olisi tietysti voinut ihan kohteliaisuudesta tehdä, kun sormen tilan tiesi kuitenkin. Kun ei kysynyt, kerroin vapaaehtoisesti, enkä silloinkaan saanut suurempaa sympatiaa. Ehkä se ei ole kenestäkäään muusta mikään suuri juttu, paitsi itsestäni.

Tänään on taas aurinkolasi-ilma. Kyllä se kevättä on. Talvisaappaat jääneet käyttämättä ja pian alkavat nilkkuritkin olla liikaa. Ihanaa: pikkukenkäsää! Sen jälkeen mekkoilmat, juhannus ja kokonainen kesä. Kyllä taas kelpaa sipsutella.

SDP oli näyttävästi eräänä päivänä täällä Tallinnanaukiolla telttoineen ja asiaan vihkiytyneiden virkailijoiden kanssa. Minullekin tyrkytettiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mainoslappusessa. Sanoin vain yhden sanan, joka kertoi puolueesta, jota kannatan. Eikä se ole SDP. Kaveri ei lannistunut, vaan koetti käännyttää. En kääntynyt.