Melkein vappu

 Vappu aivan nenän edessä, enkä tarkoita henkilöä, vaan  tuota kevään juhlaa vappua. Ostin juhlan kunniaksi kuusi ylipitkää nakkia ja omenasiideriä, punssirullia ja vadelmia. Kyllä niistä saa hulppean vappulounaan. Olen vaatimaton ihminen, hillitty ja vähään tyytyvä. Sitä paitsi olen kotona, kuten niin monet vaput viime vuosina. Ullanlinnanmäki ja kunnon lounaat ovat kaukana takanapäin. En heiluttele enää edes vappuhuiskaa. Olen silti täysin tyytyväinen.

Olen uusinut museokorttini ja aion käyttääkin. Pääsi vanhentumaan. Tai oikeammin päästin itse. Odotan suurella ja kasvavalla kiihkeydellä syyskuussa Ateneumissa avautuvaa näyttelyä, jossa mukana Gustav Klmtin teoksia. Minulla on hänen Suudelma maljakon kyljessä ja on mukeissakin Klimtiä pienen elämäkertakirjasen lisäksi. Syyskuuhun on matkaa. Muuta sitä ennen.

Lukemista ja vetreyttävää käyskentelyä kaupungilla. Kesäkuussa on Helsinki-päivä ja ei kuin sinne mukaan. Koivut jo lykkivät vihreää ja pihalla kukkivat tulppaanit valkovuokkojen kanssa kilpaa. Kevät pöllähti tavallista aikaisemmin ihmisten iloksi. Onhan se niin somaa.  Linnut visertävät ja rohkeimmilla ihmisillä jo t-paita päällä. Melkein kesästä kiskottava kaikki irti. 

Helsingin sinisen bussin kuski oli yrittänyt estää korkokengillä kulkevan naisen pääsyn kulkuvälineeseen. "Ei korkokengillä" oli tyly kielto, josta korkokenkäinen ei välittänyt, vaan astui tyynesti bussiin. Kuljettaja ei sentään yrittänyt väkisin estää ja joutuikin myöhemmin, ilmeisesti ilmiannon perusteella, esihenkilönsä puhutteluun, että emme määrää, miten matkustajan pitää pukeutua. Kuski oli luvannut olla enempää puuttumatta kenkien korkoihin. Syy viha korkokenkiin jäi selvittämättä.

HYVÄÄ VAPPUA!

Reilusti yli kymmenen astetta

 Kyllä, kevättä on. Lämmintä, aurinkoa ja t-paitoja. Jälkimmäisiä heti kun kynnelle kykenee. Linnutkin jo ääntelevät pihapuissa. Reviirit haussa. Kevätkukat puhjenneet nurmikolla ja minä siirtynyt jälleen kevyempiin vaatteisiin. Tallinnanaukion torimyynti alkanut. Orvokkeja kaupan partseille ja espanjalaiset mansikat halventuneet. Kotona sisällä tulee vilu, kun patterit jääkylminä. Viileää ja kosteaa. Ja tyhmää taloyhtiön puolelta. Kanniskelen hankkimaani lisälämmitintä huoneesta toiseen. Kietoudun torkkupeittoon ja nukun paksun unuvapeiton alla öisin. Hyvä luoja, kuinka tääällä on kylmä. Nytkin. Kädet ja nenä eivät ole enää aikoihin kokeneet lämpiminä oloa.

Taloon tullaan kahden viikon aikana nuohoamaan ilmanvaihtokanavia. Homma alkaa ensi viikolla ja pitää asukkaat skarppina, kun ei tiedä minä päivänä kulloinkin kenenkin asuntoon tullaan. No, sekin työ on tehtävä ja hyvä niin. Toivottavasti soittavat ovikelloa ja odottavat ennen kuin avaavat yleisavaimella oven, että asukas ei tule yllätetyksi epämukavassa tilanteessa.

Tänään en mene minnekään. Ostin kukkakimpun kotiin ja siinä on mukana kaksi keltaista kukkaa muistuttamassa pääsiäisen lähestymisestä. Tänään kiirastorstai. Huomenna onkin sitten jokavuotinen pitkä perjantai, jota lapsena hiukan pelkäsin. Sääkin oli joskus teeman mukainen, pilvinen ja harmaa. Rapussa ei saanut metelöidä ja me mietimme, miksi. Koulussa sitten myöhemmin uskontotunnilla asia selvisi ja minä pelkasin sitä pitkää perjantaita entistä enemmän. Seuraava päivä, lankalauantai, olikin jo helpompi ja pääsiäisen pyhinä sai jo hengittää ja syödä suklaamunia.

Yritin olla laiska ja ostaa kaupasta valmiiksi paistetun lampaan palan. Oli vain savustettuja. En ostanut. Ostin lampaan ulkofilettä ja paistan niitä. Mutta täällä päin ei tunneta minttuhyytelöä. Jäin sitä ilman. Minttu ja lammas kuuluvat yhteen. Panen mintun lehtiä. Tässä se minun pääsiäiseni sitten onkin. Ei edes suuremmin rekvisiittaakaan. Miehen kanssa maalsimme munia ja yleensä vietimme pääsiäisen mökillä. Enää ei ole miestä eikä mökkiä.

Hyvää pääsiäistä.