Hei pitkästä aikaa

 Pitkästä aikaa taas täällä. Kesäkin mennyt ja syksyn pimeät tulleet. Puut pudottelevat lehtiään, luonto hiljenee ollen odottavalla kannalla talven tuloa varten. Luen paljon, laitan ruokaa ja  joskus jopa tapaan ystäviä, läpisen puhelimessa ja palelen kotona, kun lämmitystä alennettiin. Kaksi ylimääräistä patteria lämmittää, joista toisen hankin muutama päivä sitten. Kynttilät palavat ja niistäkin leviää lämpöä. Olen oikea vilukissa.

Ateneumiin aion, kunhan sille päälle satun. Uusi näyttely, jossa mukana Gustav Klimt. Pitää ehdottomasti mennä katsomaan. "Suudelma" on minulla maljakon kyljessä ja joskus ollut  julistekin Klmitin työstä, mutta se jonnekin hävinnyt aikojen saatossa, joita on ollut paljon.

Ensi viikolla tapaan erään ystäväni. Lounastamme ja juttelemme. Hän on vanha koulutoverini rinnakkaisluokalta. On mukavaa taas tavata ja kuulumiset vaihtaa, vaikka sitä tulee tehtyä puhelimitsekin.

Minulta varastettiin sateensuoja. Putosi ostoskkeskuksen konportaissa ja takanani tuleva sieppasi sen salamannopeasti, ohitti minut ja sinne katosi sateens uojani kanssa. Rontti! Ostin uuden, mutta se ei aukeakaan napista, kuten se varastettu. Harmittaa ja suorastaan kiukuttaa moinen ilkeä teko. No, meitä on varkaidenkin junaan ja heitäkin vielä jää asemalle.

Tämmöostä kuuluu tänään tässä ja nyt. Mukavaa torstaipäivää.