Lämpöä ja paistetta

 Huh hellettä, huh. Ei se nyt vallan kamalaa ole. Dallasin eilen kauppaan ja pysyin hengissä. Olin ensimmäistä kertaa tänä suvena ihmisten ilmoilla sääret paljaana, eikä sekään ollut vallan kamalaa. Panin nilkkaketjunkin. Ensi viikolla aion metromatkailla Stadiin asti ja sikäläiselle Stockmannille. Tämä sivuliike täällä on suppeammin varustettu. Ja nyt pitää ostaa yhtä sun toista.

Monilla on messissä kävellessään juomapullo. Lääkärit varoittavat liiallisesta juomisesta tarkoittaen, että ei koko ajan tarvitse lipittää. Olen ravinnut itseäni mansikoilla ja taas mansikoilla. Sauvosta olivat hankkineet herneenpalkoja ja ostin niitäkin. Tilliä olen pakastanut ja pitää pakastaa lisää. Uudet porkkanatkin ovat jo torilla. Selvitin myös, mikä ero on varhaisperunalla ja uudella perunalla. Myydään rinnakkain, eikä torikauppias tiennyt. Googlasin. Ensin tulee valmiiksi varhaisperuna ja normaaleina kesinä sään puolesta, paitsi tänä vuonna, uudet ovat valmiita poimittaviksi myöhemmin.

Luen edelleen toista ostamaani Janne Saarikiven kirjaa. Hän yrittää selvittää Suomi-sanan alkuperää. Minäkin tiedän, että varhaisina aikoina Suomena oli Varsinais-Suomi ja muu oli sitten muuta. Nykyisinkin Varsinais-Suomi on Varsinais-Suomi, mutta muu on myös Suomea. Ruotsin vallan aikana nykyisen Suomen alue oli ruotsalaisille Itämaa. Itäpuolellahan olemme yhä Ruotsiin nähden. Olen Saarikiven kirjassa jo loppupuolella ja haikailen kolmannenkin kirjan ostamista Suomen kieli ja mieli.

Viikonlopun olen ihan hissukseen kotona. Ehkä järjestän kirjoituspöydän laatikon, jonne kerääntynyt kaikkea roinaksikin nimettyä tavaraa. Olen sitä mieltä, että jos ei vuosiin ole tarvinnut, niin ei takuulla tarvitse vastakaan. Siispä pois. Pelargoniapensas partsilla lakkasi kukkimasta ja on nyt pelkästää rehevä ja vihreä. Hävitän, kunhan sille päälle satun. Uutta en osta. Jää pikkupöydälle tilaa kahvikuppia varten. Nyt se on hiukan hankalaa.

Heinäkuu tuossa tuokiossa. Äitini syntymäkuukausi. Hän oli horoskoopiltaan leijona. Jellona. Muistamme Oiva Paloheimon runon Auttamaton Pekka. Pekka ei osannut sanoa ässää ja niin s-kirjaimesta tuli t-kirjain. Eikä Pekka tahtonut tunnistaa villakoiraakaan, vaan väitti sitä jellonaksi.  Äitinsä ehdotti, että Pekka iltarukouksessa selvittäisi itsepäisyytensä Jumalan kanssa. Aamulla äiti kuuli Jumalan vastauksen: "Titä jellonakt minäkin entin luulin".

Mittumaariviikon jorinaa

 Mihin on kadonnut putoaa-verbi? Kaikki vain tippuvat, lentokoneet, lumi katoilta, nukkuva vuoteesta, lehdet puista, posti luukusta jne. Minusta vesi tai jokin neste tippuu ja sekin silloin tipottain. Se ja se tippui eduskunnasta vaaleissa. Vuorikiipeilijä tippui Mount Everestiltä...  Kaiken kattava tippuminen on alkanut minua harmittaa. No, itsekään en puhu oikeaa hyvää suomea, mutta en sentään  tipu tästä yrittämisestä puhua oikein.

Mansikka-aika, ihanaa. Tänäänkin torilta kolme litraa. Piti valita "ihanan makeitten" ja "erittäin makeitten" välillä. Kun niiden pitää olla makeita. Tosin minusta mansikka on mansikka, vaikka ei olisi niin makeakaan. Ruokakauppa pursuili juhannukseen liittyvistä ruoista. Oli grillattavaa, kalaa, perunasalaattia, varhaisperunoita ja tilliä ja erittäin näkyvästi 8% viinejä. Tulivat myyntiin myös Alkoon. Ei luovuta Alko mielellään monopoliasemastaan, ei. Kaikki viinit saisivat olla minusta myynnissä ruokakaupoissakin. Emme me olisi sen enempää taikka vähempää juovia vaikka niitä voisi ostaa "maitokaupastakin". Ehkä joskus.

Huomenna pitäisi lähteä Stadiin, mutta kun nikamat oikkuilevat alaselässä. Työn ja tuskan takana oli tänäänkin kontata kauppaan. Olisipa nyt se pikkupikkupiikanen auttamassa. Oli juttua H:nkin kanssa tapaamisesta joskus jussin jälkeen. Saas nähdä. Sosiaalinen elämä on kovasti kutistunut kohdallani. Eikä ainoastaan minun itseni takia, vaan joukkoon mahtuu muitakin vaivaisia.

Ja kun sain itseni vietyä tänään kauppaan, menin myös Normal-kauppaan. Jos ette ole olleet ja menette, varautukaa siihen, että on kierrettävä käytäviä pitkin koko puoti päästäkseen kassalle maksamaan. Ei ole muuta keinoa. Jos ostos on heti sisään metyä, kävelet kaiken läpi ja houkutuksia riittää, mikä tässä hommassa on tarkoituskin. Vie aikaa ja kaltaiseltani hätäilevältä hyytyy kärsivällisyys. Kun pääset lopulta kassalle, on syli täynnä tavaraa, josta osaa et taatusti tarvitse.

Hyvää juhannusta, jos ei tavata sitä ennen.

Lauantain loruilua

 Istun jälleen läppärin tyhjän kirjoitusläntin dessä ja mietin, minkälaisia sanoja alan naputella. Kielitieteilijä Janne Saarikivelle se ei olisi ongelma. Olin hänen "kanssaan" viettämässä 12.6. syntymäkaupunkini syntymäpäivää. Juhlakalu täytti 474 vuotta. Oli muitakin samoissa pippaloissa. Tapahtumia ympäriämpäri kaupunkia, mutta minä vain yhdessä. Eräänlaisena juhlakaluna oli myös Janne Saarikivi saatuaan tittelin Stadin kundi. Filosofian lisensiaatti Riitta Korhonen julistettiin Stadin friiduksi. Kummatkin kukitettiin ja saivat Signe Branderin valokuvan Helsingistä kehystettynä. Olin ystäväni kanssa ja tilaisuuden päätyttyä menimme lounaalle. Vasta iltapäivällä olin kotona ja mieli oli hyvä.

On se nytkin. Aurinko paistaa ja on lauantai. Panen pian pyykkikoneen töihin ja sitten alan valmistaa kana-bataattipannua. Imurointikin käväisi mielessä, mutta ehtii sitä ensi viikollakin. Tosin olen silloinkin lähdössä kaupungille jonain päivänä. Asiasta sovittiin jo erään ystäväni kanssa. Josa vaikka Espan puistoon ja sitten kahville. Tai jotain aivan muuta.

Kreikassa kuulemma helteisen kuumaa. Meillä täällä viileämpää, mutta auringon paistaessa voi pasteerata vaikka mekkosillaan. On se niin ihanaa tämä Suomen suvi, on sitten kylmä taikka vari. Roskiskeikkakin täällä kotipihalla tuntuu juhlalta. Syreenit kukkivat, nurmikot rehoittavat ja kurtturuusut tuoksuvat. Nehän on pitänyt ei kotoperäisenä kasvina hävittää, mutta kaikkialla ei ole ryhdytty nän radikaaliseen työhön. Oulunsalossa asuvalla ystävälläni on, ja pysyy, pihallaan kurtturuusuja ja kauniita ovatkin kukkiessaan. Olen monesti niitä siellä ihaillut. Pikkutyttönä täällä Helsingissä kävimme joukolla syömässä lähikoulun pihalla ruusunmarjoja. Taisivat olla kurtturuusuja. Jos koulun vahtimestari näki ryöstöretkemme, tuli äkkilähtö.

Olen suorastaan ollut sikana, kuten sitä nykyisin sanotaan, onnellinen saadessani ajaa ratikalla Rautatien aseman metroaseman ollessa korjausten takia suljettuna. Hyppään iloisesti Hakaniemessä ratikkaan ja ajan keskustaan. Pääsee kolmosella ja kutosella. Valitsen yleensä kolmosen. Lapsuudessani sillä oli eri reitti, kuten monella muullakin sporalla. Enää ei voi luottaa vanhaan muistiin, että se ja se numero ajaa sinne ja sinne. Onneksi on netti.

Sitä ja vähän tätä

 Kesäkuu sen kuin jatkuu. Viikko jo mennyt ja ilmat viilennet. Kotosalla olen ollut ja erittäin laiskana. Tänään kuitenkin tapaan erään ystäväni täällä kotikulmilla. Ensi vuikolla sitten enemmän vipinää. Vallan Stadissa asti. Saan ajaa ratikallakin.

Karsin partsilla pelargoniapuskaa. Haittasi koollaan liikkumistani. Miten ovatkaan kasvini sillä lailla villiintyneet? Petuniakin. Sen piti alun alkaen olla kahden värin purkki. Nyt siitä on tullut valkovoittoinen ja punaiset petuniat ovat alakynnessä. Teemanhan piti olla puna-valkoinen. Ihan kuin Puolan lippu. Ei, ei minulla ole mitään tekemistä Puolan kanssa henkilökohtaisesti. Enkä ajatellut koko maata väriteemaa valitessani. Enkä ole edes maassa milloinkaan ollut. Parissa naapurimaassa kylläkin.

R soitti Pohjanmaalta ja kertoi Stubbin kylästä Ähtävässä. Joskus 1800-luvulla oli presidenttimme juuret lähteneet kylästä tai juuret eivät mihinkään lähteneet. Juuret ovat vieläkin Stubbin kylässä. Muistaakseni joku vuosia sitten oli saanut sukunimekseen Helsinki. Suomi-nimisiäkin on. Eräs Juhani Suomikin, joka kirjoitti muun muassa Urho Kekkosesta kirjan. Ruotsi-sukunimestä en ole kuullut, mutta Ruotsalaisia on. Ei vain Ruotsissa.

Linnut ovat kuulemma vähentyneet ja sirkutukset lyhentyneet. En ole pannut merkille. kun ei täällä kerrostalojen keskellä kovin suuria joukkoja näy. Variksia ja harakoita joskus ja niillä on ikävä tapa ottaa pihalla olevasta pienestä roskiksesta roskat ulos ja levitellä ympäriinsä.

Olen katsellut tv:stä tennistä. Ja nyt alkaa yleisurheilun em-kisat ja seuraavaksi olympialaiset. Kyllä on niin urheiluvoittoista että. Tykkään. 

Nyt menen valmistamaan kahvia. jonka pitäisi olla cappuccino, mutta en saa sen päälle kaunista kuvaa. Lopetin yrittämisen. Kahvilassa osaavat. 

Kesäkuu ja suloinen sunnuntai

 Kesäkuu tuli. Kesä tuli. Tuli helle ja auringon paiste. Nautitaan. Joillekin ihmisille kuumuus ei ole hyväksi. Minäkin etsin varjon puolta. Kotona sisällä tuulettimet työssä. Asiantuntijat kertoivat helteiden olevan ja tulevan Suomessa yleisimmiksi ja pitempiaikaisiksi. Siinähän mukana porskutetaan.

Luen Minna Lindgrenin kirjaa Ehtoolehdon palvelutalon elämästä, joka välttämättä kaikkine siivousrobotteineen, ruoka-automaatteineen sekä muine automaattilinjastoineen ei tunnu mukavalta. Henkilökuntaa fyysisesti ei ole, älyseinältä kuuluu hoito-ohjeita ja sylissä voi pitää pientä hyljerobottia hellyyden kaipuussaan. Tähänkö suuntaan olemme menossa? Minä vastaan "kyllä".

Eilen käväisin pikaisesti kaupassa, kun iski hillitön mansikan himo. Torille en mennyt ja mansikat olivat Espanjasta. Ostin myös jugurttia. Purkin kyljessä vannottiin sen olevan turkkilaista. En uskonut. Tein jugurtista kastikkeen laittamilleni kasvispihveille. Sekä pihvit että kastike onnistuivat. Olin itsestäni oikein ylpeä.

Tennistä tänään vitosella. Ja minähän jumiutun katsomaan. Ranskan avoimet Pariisissa. Siellä on tänä kesänä kaikenmoista urheilua. Olympialaisetkin. Hyppääkö seiväsihme Armand Duplantis korkeammalle kuin 624?  Muinoin kansa hurrasi hurmoksessa, kun päästiin yli neljän ja puolen metrin. Voi niitä aikoja.

Otin selvää, miten pääsen kutakuinkin helposti keskustaan metron ollessa ajamatta Rautatienasemalle koko kesän ajan. Astun junasta Hakaniemessä ja hyppään kolmosen ratikkaan, joka menee Aleksille. Samalla ratikalla pääsen Helsinki-päivänäkin lähelle Espaa. Rautatien aseman pysäkkiä ja tiloja korjataan.Minulla ei ole mitään ratikka-ajelua vastaan. Rakastan sporia.