Talviaamun turinaa

 Pyrytti eilen ja minä ulkona. Tulihan siinä takki valkoiseksi ja piti sisälle tultua kovasti ravistella. Ei siinä mitään ihmettelemistä ole Suomenmaassa. Talvea eletään.

Tein viime kesänä virheen ja eilen sen oikaisin. Vaihdoin teleoperaattorin takaisin siihen, jota ei olisi pitänyt edes vaihtaa. Taas luvattiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jos jään. En jää. Nyt on hyvä mieli.

N soitti ja tapaamme ensi viikolla. N on vanha koulukaveri oppiksesta. Hän oli rinnakkaisluokalla. Asuimme samalla suunnalla ja meillä oli yhteinen ystävä T. Kovin ahkerasti emme ole yhteyttä pitäneet. Soitelleet joskus ja tietysti vaihtaneet joulukortit. Sitten kerran päätimme oikein kunnolla tavata ja nyt olemme uusineet kouluakaisen ystävyytemme lounastamalla yhdessä silloin tällöin. Viihdymme hyvin toistemme seurassa.

Tänään ajatuksena on riisua viimeisetkin joulurihkamat, mitkä vielä esillä ovat. Yksi kiipeäminen, niin on olohuoneenkin ikkunavalo sammutettu. Pienempi joulukuusi teettää eniten hommia. Se on aivan täyteen lastattu palloilla ja kynttilöillä. Yksi joulu taas takana. Pääsiäisenä en pane mitään pääsiäistä esille, enkä juhannuksena raahaa koivua sisälle. Mökillä paneuduimme kaikkiin näihin ja siitä onkin pitkä aika.

Ystäväni K motkottaa tv:n uusinnoista. Samalla viikolla sama ohjelma eri kanavilla. Onhan niitä maksullisia kanavia ja ehkä niiden hankkimiseen pyritäänkin. Ja onhan kaukosäätimessä nappula, jolla saa koko näköradion suljettua, jos kovasti potuttaa.

USA:n tulevaa presidentti Trumpia harmittaa, kun presidentti Carterin kuoleman takia on suruliputus koko maassa ja sattuu myös juuri Trumpin virkaan astujaispäivänä. Symbolistako? Joku voi vaikka niin ajatella. En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että amerikkalaiset valitsevat taas Donald Trumpin presidentikseen, kun yksi kausi näytti jo sen, mitä se oli. No, itsehän makaavat, kuten ovat petanneet.

Vielä on pimeää ja päivä kovasti alullaan. Ehkä alan lukea, että saisin yöpöydän kirjojen pinoa hiukan matalammaksi.Hyvää huomenta.

Uusi alku

 Hupsista. Pitkän tauon jälkeen jälleen täällä ja vuosikin on vaihtunut. Hyvää vuotta 2025. Vanha oli sitä mitä oli, hyvää ja vähemmän hyvää. Niin kuin aina ihmisellä. Tasapaksu olisikin aika kuivaa.

Pakkasta ja lunta luvattu. Saimme kumpaakin. Enkä olisi kummastakaan välittänyt. Näillä eväillä kuitenkin tätä vuotta aloitimme. Polttelen lämpimäkseni kynttilöitä. Polttelen niitä muulloinkin, on sitten joulu tai vaikka juhannus. Pianhan jälkuimmäinen alkaa olla hollilla. Puolisen vuotta. Alankin purkaa joulua. Tuntuu jo valot ja kimallukset kovin kulahtaneilta.

Joululahjoja en saanut enkä antanut. Itselleni yhden pyrypallon olohuoneeen pöydälle ostin ja laskettakoon sekin joululahjaksi, kun ostin hammasklääkärikäynnin. Plakit pois. Sitä kertyy, vaikka mitenkä vimmatusti harjaa. 

Ystäviä olen tapaillut, vaikka rivit harvenneet erinäisten tapahtumien takia. Olen joidenkin kanssa lounaillut, kun ravintolamaailmassa on paljon valinnan varaa. Tuomaan markkinoille en lopultakaan mennyt. Kompastuin piparkakkuihin, kun päätin, että niitä saa tästäkin osasta Helsinkiä. No, eivät ole tietysti kotitekoisia, mutta maistuivat virolaisetkin nisset ja nasset, joita vaihteluksi ostin.

Tänään näköradio näyttää yhtä sun toista. On uudenvuoden jokavuotinen konsertti Wienistä ja  komisario Palmunkin elokuvia. Jälkimmäiset hyvää suomalaista antia. Joel Rinne vetää vertoja David Suchetin Poirotille. Niin että tämä ensimmäinen päivä tätä vuotta sujuu sujuvasti tv:n äärellä.

Ryhdynkin heti toimeen.