Vetistä on

 Vetinen talvi sen kuin jatkuu. Minähän en lunta, pakkasta enkä koko talvea edes kaipaakaan, mutta kuivin jaloin toki  tahtoisin ulkona liikkua. Mestari minusta on tullut lätäköiden yli loikkaamisessa. Olen hankkinut lämpölähteen ja käyn sen joko vaihtamassa tai palauttamassa. Ostamani  ei sopinut huusholliini. Taloyhtiö viilensi huoneistojan lämpötiloja ja jotain piti keksiä, että ei tarvitse kotona olla lapaset käsissä ja pipo päässä. Kaivoin untuvapeitonkin esille. Oli vuosikaudet ollut vakuumpaketissa ja nyt tuli todella tarpeeseen. Joku tonttu talon asukas meni ja valitti liiallisesta kuumuudesta huoneistossaan ja siitä alkoi tämä viilenemisrumba. Kohtuus olisi ollut mukava.

Taas on Itämeressä kaapeli pantu rikki joko vahingossa tai tahallaan. Susi tietää, kumpaa lajia ollut. Selitys kiinalaisomisteisella laivalla oli, että kovassa tuulessa ankkri putosi pohjaan ja niin sitä raahattiin ja kaapeli osui tielle. Vahinkoja sattuu, mutta...

Lukemisessa palauduin takaisin Poeen. Luen Edgar Allan Poen novellikokoelmaa, joka ilmestynyt tässä muodossa englanniksi 2012. Poe syntyi Yhdysvalloissa 1849 ja kuoli 40 vuotta myöhemmin. USAssa. Poen tuotanto sinänsä minulle vierasta, mutta runon The raven (Korppi) olen suomeksi lukenut. Ehkä nyt tutustun hänen tarinoihinsa. joista osa kauhujuttuja, ja yritän parannella ruostumaan päässyttä englannin kieltäni. Sitä tarvitaan Helsingissä monissa kaupoissa ja ravintoloissa.

Huomenna on imurointia ja seuraavana päivänä käyn palauttamassa tai vaihtamassa tämän lämpöjuttuni. Ehkä ostan oikean lämpöpatterin.

Perjantain jutustelua

 Missä on talvi? Yhtä ja samaa loskaa, vesisadetta ja joskus kuin kiusaksi pari astetta pakkasta. Semmoista rämpimistä. Olen viuhahdellut siellä ja täällä, kun olen enemminkin ekstrovertti kuin introvertti. Viimeksi ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa, jonka tiloissa ennen myytiin junalippuja Rautatieasemalla. Söimme mustekalaa, lohta ja parmaa. Henkilökunta puhui onnekseni englantia minun hetken pelätessäni, että vallan italiaa. On se aika hassua, että kaikkialla Suomessa ei  pärjää enää suomen kielellä. Panen kielikylvyn nimiin.

Käppäillyt olen myös ostoksilla siellä ainoalla oikealla tuntemallani Stockmannilla, joka on tämän kaupungin keskustassa. Onhan sekin muuttunut. Teini-iässä osasin vaikka silmät sidottuina mennä oikealle osastolle. Enää ei onnistu. Tiloja vuokrattu ulkopuolisille, osastot vaihtaneet paikkaa sekä myyjiä vähennetty. Mutta on se kuitenkin minun Stockani vielä!

Piti ostamani joku pokkari ja marssin Rosebudiin. En sitten kuitenkaan ostanut mitään ja meninkin kahville ja croisantille. No, eiväthän nuo kaksi asiaa toisiaan vastaa, mutta kivaa on aina kahvilassakin. Tykkään katsella ihmisiä. Metrossa sanoi eräs mies minulle "kiva hattu" tarkoittaen lieripäähinettäni. Kiitin. Kehumisiä ei ole ikinä liikaa.

Stadin Slangi lähetti jäsenmaksulaskun. Tietysti maksan. Jäsenenä saan yhdistyksen lehden kuusi kertaa vuodessa. Siinä on pelkkää slangia ja luen sen aina tarkasti kannesta kanteen. Hyllyssä on myös muutama slanginkielinen kirja, joiden joukkoon en laske Pentti Saarikosken suomentamaa Sieppari ruispellossa, vaikka sitä aikoineen mainostettiin "slangin kieliseksi". Minusta suomennos on ihan tavallista puhekieltä. Siitäkin huolimatta, että 1960-luvulla paheksuttiin suomentajan käyttämää katujätkämäistä kielenkäyttöä ja kirjan sivuilla vilahtelevia kirosanoja. Tänä päivänä Sieppari on kuin kaunista satukirjatekstiä verrattuna nykykirjailijoiden sanailuihin. O tempora, o mores.

Talviaamun turinaa

 Pyrytti eilen ja minä ulkona. Tulihan siinä takki valkoiseksi ja piti sisälle tultua kovasti ravistella. Ei siinä mitään ihmettelemistä ole Suomenmaassa. Talvea eletään.

Tein viime kesänä virheen ja eilen sen oikaisin. Vaihdoin teleoperaattorin takaisin siihen, jota ei olisi pitänyt edes vaihtaa. Taas luvattiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jos jään. En jää. Nyt on hyvä mieli.

N soitti ja tapaamme ensi viikolla. N on vanha koulukaveri oppiksesta. Hän oli rinnakkaisluokalla. Asuimme samalla suunnalla ja meillä oli yhteinen ystävä T. Kovin ahkerasti emme ole yhteyttä pitäneet. Soitelleet joskus ja tietysti vaihtaneet joulukortit. Sitten kerran päätimme oikein kunnolla tavata ja nyt olemme uusineet kouluakaisen ystävyytemme lounastamalla yhdessä silloin tällöin. Viihdymme hyvin toistemme seurassa.

Tänään ajatuksena on riisua viimeisetkin joulurihkamat, mitkä vielä esillä ovat. Yksi kiipeäminen, niin on olohuoneenkin ikkunavalo sammutettu. Pienempi joulukuusi teettää eniten hommia. Se on aivan täyteen lastattu palloilla ja kynttilöillä. Yksi joulu taas takana. Pääsiäisenä en pane mitään pääsiäistä esille, enkä juhannuksena raahaa koivua sisälle. Mökillä paneuduimme kaikkiin näihin ja siitä onkin pitkä aika.

Ystäväni K motkottaa tv:n uusinnoista. Samalla viikolla sama ohjelma eri kanavilla. Onhan niitä maksullisia kanavia ja ehkä niiden hankkimiseen pyritäänkin. Ja onhan kaukosäätimessä nappula, jolla saa koko näköradion suljettua, jos kovasti potuttaa.

USA:n tulevaa presidentti Trumpia harmittaa, kun presidentti Carterin kuoleman takia on suruliputus koko maassa ja sattuu myös juuri Trumpin virkaan astujaispäivänä. Symbolistako? Joku voi vaikka niin ajatella. En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että amerikkalaiset valitsevat taas Donald Trumpin presidentikseen, kun yksi kausi näytti jo sen, mitä se oli. No, itsehän makaavat, kuten ovat petanneet.

Vielä on pimeää ja päivä kovasti alullaan. Ehkä alan lukea, että saisin yöpöydän kirjojen pinoa hiukan matalammaksi.Hyvää huomenta.

Uusi alku

 Hupsista. Pitkän tauon jälkeen jälleen täällä ja vuosikin on vaihtunut. Hyvää vuotta 2025. Vanha oli sitä mitä oli, hyvää ja vähemmän hyvää. Niin kuin aina ihmisellä. Tasapaksu olisikin aika kuivaa.

Pakkasta ja lunta luvattu. Saimme kumpaakin. Enkä olisi kummastakaan välittänyt. Näillä eväillä kuitenkin tätä vuotta aloitimme. Polttelen lämpimäkseni kynttilöitä. Polttelen niitä muulloinkin, on sitten joulu tai vaikka juhannus. Pianhan jälkuimmäinen alkaa olla hollilla. Puolisen vuotta. Alankin purkaa joulua. Tuntuu jo valot ja kimallukset kovin kulahtaneilta.

Joululahjoja en saanut enkä antanut. Itselleni yhden pyrypallon olohuoneeen pöydälle ostin ja laskettakoon sekin joululahjaksi, kun ostin hammasklääkärikäynnin. Plakit pois. Sitä kertyy, vaikka mitenkä vimmatusti harjaa. 

Ystäviä olen tapaillut, vaikka rivit harvenneet erinäisten tapahtumien takia. Olen joidenkin kanssa lounaillut, kun ravintolamaailmassa on paljon valinnan varaa. Tuomaan markkinoille en lopultakaan mennyt. Kompastuin piparkakkuihin, kun päätin, että niitä saa tästäkin osasta Helsinkiä. No, eivät ole tietysti kotitekoisia, mutta maistuivat virolaisetkin nisset ja nasset, joita vaihteluksi ostin.

Tänään näköradio näyttää yhtä sun toista. On uudenvuoden jokavuotinen konsertti Wienistä ja  komisario Palmunkin elokuvia. Jälkimmäiset hyvää suomalaista antia. Joel Rinne vetää vertoja David Suchetin Poirotille. Niin että tämä ensimmäinen päivä tätä vuotta sujuu sujuvasti tv:n äärellä.

Ryhdynkin heti toimeen.